Jämälangasta -kirjasta nappasin mallin ja idean räsymattotunikaan. Tällainen minun on pitänyt tehdä jo 40 vuotta! Apua. Tosiaan, muistan että joskus lukioaikaan sisareni ystävä neuloi itselleen mekon ja ihastelin sitä ja halusin itselleni sellaisen. Sen sata muuta neuletyötä tässä on vuosikymmenien varrella tullut tehtyä, muttei tunikamekkoa. Sanna Vatasen kirjan ohje on niin kutkuttava, että olihan hommiin tartuttava. Olen jo joitain vuosia kerännyt kassiin erilaisia ruskeita ja beessejä lankoja ja niistä nyt tunikaa väkerrän. Ainoa ärsytys on se, että kun neuloo noin kuudesta kerästä yhtä aikaa, langat sotkeutunut ja niitä saa yhtenään olla selvittämässä. Onko kellään hyviä ideoita tuon lankashown eliminoimiseksi?
8 kommenttia:
Voi, olen pahoillani, mutta ei mullakaan ole mitäänn keinoa lankasotkun välttämiseksi...:-( Just itsekin kaivoin raitaslipoveri- neuleeni, eikä aikaakaan, kun sotku oli valmis.
Jotenkin kivaa, kun illat viilenee ja tulee taas kaivettua käsityöt esiin.... Kyllä kunnon vuodenajat vaan on poikaa!
Mukavaa viikonloppua!
Tuike, sinnittelen niiden lankojen selvittelyjen kanssa. Kyllä se siitä, kun suhtautuu siihen niin, että se on osa tota hommaa. Tykkään kyllä jäljestä. Näyttää tosiaan räsymatolta ja niistähän olen aina tykännyt.
On ihanaa, että illat viilenevät ja neuleet pysyvät käsissä. Helteellä ei paljon välittänyt neuloa.
En ole asettanut takaraajaa tämän neuleen valmistumiselle. Voi olla, että matkaanlähtö tulee väliin...
Mukavaa viikonloppua sinnekin!
Sadie
Ai niin, se Japani! Énkä ole saanut aikaiseksi sitä sähköpostia... Muutenkin laiskasti blogimaailmassa vieraillu... Olen nimittäin suunnittelemassa taas junalla läpi Siperian ( taisin addiktoitua!) -matkaa, tällä kertaa koko rata ja laivalla Japaniin.
millon se teidän lähtö olikaan?
tuike, oho, kuulostaapa aika herkkuhommalta! Me mennään ihan klassisesti lentäen. Lähdetään ensi kuun puoltaväliä ennen.
Saa nähdä jaksanko/ehdinkö/voinko bloggailla reissussa.
Sadie
moikka sadie! kuulin äitiltä (tuike) vähän legendaa, että sulla on tää ikuinen "langat sotkussa" ongelma. äiti sai oman raitaslipoverinsa (viimeinkin..) valmiiks, ja mä innostuin tekemään samaaa. Mut koska inhoan iteki sitä, et nää langat on koko aika sotkussa, niin mun vinkki on sellanen, et kerii niistä isoista keristä ihan pieniä keriä. sillee vaatteeseen tulee hauskaa rytmiä kun väri voi vaihtua kesken kerroksen, ja ennen kaikkea, ne langat ei mene sotkuun! päättelemistä tulee kyllä enemmän, mut on sen arvosta:) hauskaa syksyä!
Moikka S-S-kaimasein!
Tuli mieleen sama kuin nimimerkillä Ropo, eli pieniä keriä... ja jos vielä vaikka olisivat niin pieniä, että voisi kiinnittää hakaneuloilla tms. työhön. Ei ole kyllä tuota testattu.
Ihanan näköistä neuletta, kerrassaan! Pitää kokeilla joskus. Syksy = himo kaivaa puikot esiin.
Rope ja Säätäjä-Salla, kiitokset vinkeistänne. Tunikan takakappale on viittä vaille valmis ja olen vielä jotakuinkin tolpillani. Ilkeätä hommaa se lankojen selvittely on. Tunikan etuosaassa aion hyödyntää tavalla tai toisella teiltä saamiani vinkkejä. En ehkä malta pilkkoa isompia keriä, mutta voin käyttää laajemmin mun pikkukeriä ja niiden kanssa ei sotkuja tulekaan. Hakaneulat otan myös käyttöön!
Sadie
Sorry, painovirhepaholainen jälleen kerran: siis ropo ei Rope. Ja terveisiä äidillesi!
Sadie
Lähetä kommentti