Kummityttöni E toivotti tällä kauniilla itsemaalaamallaan kortilla meille hyvää joulua vuonna 2002.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Saksin sitä sun tätä, eniten kai kuitenkin paperia ja kangasta. Molemmat materiaalit miellyttävät minua kovasti. Joskus jotain syntyykin tästä saksimisesta: tilkkutöitä, nukkeja, kortteja... Lehdistäkin löytyy kaikenlaista mielenkiintoista saksittavaa: reseptejä, käsityöohjeita, vihjeitä kasvimaan hoitoon, kiinnostavien matkakohteiden esittelyjä...
4 kommenttia:
Olen jo pitkään ihaillut joulukalenteriasi. On aivan mahtava ajatus ottaa esille vanhoja muistoja, yksi jokaiselle päivälle.
Tartunpa samaan ideaan heti, kun lapset kasvavat ulos "kosken kaikkeen minkä näen" -kaudesta.
Totta! Ja mietin sitäkin, voisiko nyt jo soveltaa ideaa ja askarrella jonkin 24-ruutuisen valokuvakehyksen. Sen saisi seinälle helposti. S-S:n luona on se yksi monikuvainen kehys olkkarissa, sitä olen usein ihaillut. Kylläkin joulukalenterissa osa viehätystä on erilaisten kehysten runsaus.
Onpas kummityttö maalannut tosi taidokkaan katunäkymän! Aivan upea, ottaisin milloin vaan meidän seinälle tuollaisen.
Kiitokset kommenteistanne Halpa-Remppa ja Säätäjä-Salla!
Idea on oikeastaan aika helposti toteutettavissa. Tuo S-S:n ehdottama 24-ruutuinen valokuvakehys voisi olla turvallinen lapsiperheessä. Voisihan kuvat tosiaan aluksi vaikka peittää jollain paperilla ja sitten "avata" kuvat yksi kerrallaan.
Kieltämättä nuo toinen toistaan hulvattomamman näköiset kehykset on yksi hauskuus tässä hommassa.
Ehkä tämä on kuitenkin tällainen kerran elämässä -juttu. Ensi vuonna uudet metkut ;-)
S-S, kummityttöni E on lahjakas: valmistunut taidekoulu Maasta ja nyt opiskelee elokuva-alaa TAIKissa. (Sinun jalanjälkiäsi siis, ainakin oppilaitosten suhteen...)
Halpa remppa!
Pitää vielä muistuttaa, että tämän idean nappasin jostain lehdestä, muistaakseni Postin asiakaslehdestä eli ei ole oma keksintöni.
Lähetä kommentti