Lauantaipuuhia

Tänään meillä oli taloyhtiön pihatalkoot. Yhtäkkiä olikin niin lämmin, että saattoi haravoida ja lakaista pihaa t-paitasillaan. Oli mukavaa! Vaikka minulla oli hanskat käsissä, tällaiseen työhön tottumattomiin käsiini ilmestyi talkoorupeaman jälkeen pari valtavaa rakkulaa.

Innostuin miehen kanssa siivoamaan myös parvekkeen ja ikkunoidemme edessä olevat kummalliset sadevesikourut. Tuli vihdoinkin koekäytettyä sisareltani saamani ihanat sydänhanskat. Kuva on J:n ottama:



Illalla sain vielä vihdoinkin viimeistelyä Vaaka-peiton, joka lähtee lämmittämään jonnekin maailmankolkkaan jotakuta vähemmän onnekasta - ehkä pientä lasta. Tätä peittoa olen neulonut jo kesästä saakka erilaisista jämälangoista. Haasteellisinta oli kursia peitto paloista kokoon, sillä pääteltäviä lankoja oli niin tuhottoman paljon. Olen joskus aiemminkin tehnyt tällaisia peittoja ja toimittanut ne Vaaka ry:lle.

Vähän muutakin

Vaikka edellisessä postauksessa valittelin, että koko viikonloppu menee opiskelujen merkeissä, eihän se nyt ihan pitänyt paikkaansa. Täytyyhän osa-aikaopiskelijan pään saada vähän huilia.

Niinpä kävin lauantaina ostamassa huoneeseeni verhokankaan. Kankaan oli J jo joskus aiemmin löytänyt. Esittelen verhot, kunhan saan ne ommeltua. Lisäksi kävin katsomassa Mammutti-elokuvan. Pidin elokuvasta, jota voisi kutsua Babel-elokuvan sukulaiseksi, sen verran samanlaisia globaaleja teemoja elokuvissa on. Elokuvan pääroolisuoritukset ovat erinomaisia, tarina uskottava ja se vei mennessään...

Sunnuntaina kävin katsomassa Ateneumissa Kalevala-näyttelyn. Olin oikeastaan yllättynyt siitä miten mielenkiintoinen näyttely oli. Siellähän on esillä paljon vanhoja tuttuja töitä, mutta niiden lisäksi mielenkiintoisia tauluja, joita en muista ennen nähneeni. Lisäksi pidin monesta uudesta Kalevala-tulkinnnasta, vaikkapa Ulla Jokisalon, Katja Tukiaisen ja Nanna Suden.

**




Viime viikolla löysin kirpputorilta kullankeltaisen vanhan täkin. Juuri tällaisia täkit olivat aina minun lapsuudessani, tosin punaisia. Tästä saatiin hyvä vierastäkki.

Valoa

Ulkona kevään valo, mutta yllättävän kylmä.

Minulla hiki pinnassa, kun tajuan että minulla on vain viikonloppu ja maanantai aikaa tehdä opintoihin liittyviä tehtäviä. Ja niitä on useita. Ne edellyttävät kirjallisuuteen tutustumista, pohdintaa ja luovaa kirjoittamista sekä ideointia. Huh! Mikähän saa minut toimimaan näin, että jätän asiat aina viime tinkaan?

No, ei ihme että on hiki pinnassa!

Ihania yövieraita

Takana ihana (ja väsyttävä) vuorokausi ihanien tyttärenlasten kanssa.

Palloilua

Kansiossa, nuken mekossa, vaatteessa, taulussa, tyynyssä, lakanoissa, vaatteissa, tyynyliinassa, mukissa, kankaissa, tuolissa, verhossa...

Jotain valmista

Ompelin eilen miehen huoneeseen mustan valoverhon.



Tänään päällystimme yhdessä huoneeni tuolin. Tuoli on ollut vaikka kuinka kauan ilman päällistä. Tosin se on huoneeni kolmas tuoli ja vähäisellä käytöllä, toiminut lähinnä laskutasona. Tuoli on päätynyt meille miehen vanhempien mökiltä.

Talvipuutarha

Eilen olimme retkellä miehen, tyttären ja hänen kahden lapsensa kanssa Talvipuutarhassa. Aivan huima paikka, vaikka tipuja siellä ei tänä vuonna olekaan.

Ruusuhuiveja

Sain tyttäreltäni takaisin suuren ruusuhuivin, jonka olen hänelle antanut joskus vuosia sitten. Sain sen joskus 80-luvun lopulla äidiltäni Viron tuliaisena. Silloin aika oli jo ajanut ohi ruusuhuivien, joten se jäi hyvin vähälle käytölle. Nyt tuntuu siltä, että voisin tuota huivia taas pitää.

Pienemmän huivin ostin joitakin vuosia sitten kirpputorilta. Annan nyt vuorostaan sen tyttärelleni. Jos ei muuhun käyttöön, niin tyttärentytärille käytettäväksi virpojaisissa.

Samalla lailla erilaiset vaatteet, kankaat, langat, astiat ja huonekalut seilaavat edestakaisin tyttären ja meidän perheen välillä...

Kukkahame käytössä

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka luettuaan jostain tapahtuneesta lehdestä, jäävät jälkeenpäin miettimään, että mitä sitten tapahtui...

Eli kun lehdessä kerrotaan vaikkapa omakotitalon palaneen ja perheen selviytyneen palosta, jään pohtimaan myöhemmin, että mitä perheelle sitten tapahtui...

Olen blogissani kertonut asioista, jotka ovat jääneet vaiheeseen, enkä ole myöhemmin palannut asiaan.

Jokin aika sitten esittelin vanhasta slipoveristani tekemääni puolihametta. Tein sen tyttärentyttärelle ja mietiskelin mahtaako typykkä ottaa hamosta käyttöönsä. Vastaus on kyllä:

Palmusunnuntai

Vierailimme siskojeni kanssa kummitätini luona. Veimme hänelle pääsiäiskukkia, jotka näyttivät upeilta hänen kuparikattilassaan. Vietimme tuntikausia syöden, juoden, rupatellen ja valokuvia katsellen. Oli niin mukavaa!

Tänään (kohta jo eilen) meillä kävi vain yksi virpoja, tyttärentytär:





Virpoja oli saanut paljon palkkoja: