sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Keskeneräisiä

Minun on tavattoman helppo aloittaa uusien käsitöiden tekeminen. Jostain syystä niiden valmiiksi saattaminen ei olekaan yhtä itsestäänselvää. Katsoin kaappejani ja löysin ainakin viiteen peittoon riittävän määrän erilaisia neulottuja neliöitä. Niitä olen vuosien varrella neulonut televisiota katsellessa ja erityisesti odottaessani hitaasti latautuvia nettisivuja.



Sinisistä oikeanpuoleisista tilkuista on työn alla iso peitto pojalleni. Kahdelle muulle lapselleni olen vastaavan jo tehnyt. Tämä on pyörinyt nurkissa jo jonkun tovin.

Kirjavista isoista aion tehdä peiton Vaaka ry:lle toimitettavaksi edelleen jonnekin päin maailmaa - tarvitsevalle. Tämän neulemallin opin Vaaka ry:n myyntipöydällä pari vuotta sitten Maailma kylässä -tapahtumassa ja olen siis tehnyt myös omiin tarpeisiini samaa ideaa käyttäen. Oransseista ja keltaisista puuvillalangasta neulotuista paloista teen retkipeiton ystävälleni. Valkoisista ja harmaista pienistä paloista teen pikkupeiton vauvalle.



Ja jotain melkein valmistakin on. Tämän peiton olen jo koonnut yhteen, vain vuorin ompelu puuttuu. Ajateltu kohde alkaa kohta olla jo liian vanha tämän peiton alle ;-)

Olisikohan niin, että kun olen nyt esitellyt nämä keskeneräiseni, innostuisin myös nämä saamaan valmiiksi?

4 kommenttia:

Helmiina kirjoitti...

Kuulostaa kovin tutulle. Hamstraan mielelläni uusia projekteja vaikka vanhatkin on vielä kesken.

Saksi-Sadie/Bluesea kirjoitti...

Helmiina, lohduttaa vähän, kun kuulee, että on muitakin, jotka harrastavat käsitöiden hamstraamista!

Säätäjä-Salla kirjoitti...

Moikka, mullakin keskeneräisiä tuppaa kertymään. Pitäisi olla joku kunnon säilömispaikka niille, tai sitten ehkä ei, jos se vaikka pakottaisi tarttumaan rivakammin toimeen. On vain niin mukava aloittaa uutta!

Saksi-Sadie/Bluesea kirjoitti...

S-S, uusien käsitöiden aloittaminen on niin inspiroivaa. Pitäisi vaan ymmärtää rajata jotenkin tekemisiään, ettei tule onnetonta uskon puutetta, kun mikään ei näytä valmistuvan...