Saapasmaa kutsuu

Eipäs se pinwheel-neule sitten ollutkaan ollenkaan sopiva Pikkumyylle. Se oli aivan liian suuri. Tein siitä hänen isollesiskolleen sopivan neulomalla hihoihin lisäpituutta toistakymmentä senttiä.

Aamulla edessä matka etelään. En ole koskaan aiemmin käynyt Italiassa. Nyt pyrähdetään sinne viideksi päiväksi. Vähän on perhosia vatsassa, ihan hyvällä tavalla.

Kuulemisiin.

Pinwheel

Pinwheel-neuletakin neulominen pikkuiselle tyttärentyttärelle on ollut jo pitkään suunnitelmissa. Erilaiset ohjeet, joita netistä löysin, eivät vaan meinanneet mennä kaaliini. Eivät stten niin mitenkään.

Joulun jälkeen jossain vaiheessa sitten vaan otin neuleen työn alle ja kun oikein ohjetta (tarkemmin ottaen ainakin kahta eri ohjetta, toinen englanniksi ja toinen suomeksi) veivasin ja veivasin, niin alkoihan siitä saada tolkkua. Jouduin ohjeita soveltamaan, sillä minulla oli vääränpaksuista lankaa ja vääränpaksuiset puikot. Lankakorissa oli tyttären kirpputorilta ostamaa Rowanin 100-prosenttista villaa ja halusin käyttää sen tähän neuleeseen.

Tänään vihdoin neuloin viimeiset silmukat Pikkumyyn neuletakkiin. Langat ovat vielä päättelemättä. Takin sovittaminen jää toiselle päivälle.

Askarteluhuone

Nuori ystäväni nimesi huoneeni askarteluhuoneeksi. Ja sehän sopii minulle. Askartelen nimittäin mielelläni huoneessani. Sitä sun tätä.

Minun on pitkään pitänyt esitellä tämä askarteluhuoneeni, mutta aina olen ajatellut, että se ei ole vielä "valmis". Pikku hiljaa alan käsittää, ettei askarteluhuone ole koskaan valmis. Siellä on aina enemmän tai vähemmän erilaisia tekeleitä erilaisissa vaiheissa. Kaikkea ei viitsi piilottaa laatikoiden ja kaappien kätköihin, koska ihan minä hetkenä hyvänsä voi alkaa taas tehdä mieli jatkaa mihin on jäänyt siinä tai tässä puuhassa.

Ensimmäinen askarteluhuoneeni oli seinän takana, naapurissa. Syksyn 2009 alussa muutimme. Teimme asuntoomme täyden remontin ja tämä minunkin huoneeni oli useamman kuukauden ajan kuin myrskyn merkki. Edelleenkään esimerkiksi verhoa tai sängynpeittoa ei ole ommeltu. Nyt olen jo tovin voinut kuitenkin rauhassa istua täällä koneen ääressä, ommella, neuloa, leikellä, sommitella, tuunailla ja ties mitä. Kovin paljon ei ole valmista syntynyt, mutta erilaisia ideoita on vaikka miten paljon.

Luulenpa, että huoneessani tulee olemaan talvi- ja kesäväritys erikseen. Keväällä ehkä siirryn hiukan keveämpiin väreihin. Saa nähdä.

Tämä huone on pienempi kuin entiseni ja entiseen verrattuna tässä nykyisessä huoneessa on myös vaatesäilytykseni. Kahdella seinustalla on liukuovikaapit, joiden sisälle kätkeytyvät vaatteeni ja kankaani:



Toisella seinustalla on "pysyvän taiteen näyttelyni", toisella seinustalla on taidehylly, jossa on vaihtuvia kuvia ja esineitä:







Ikkunasta avautuu ihana näkymä - tällä hetkellä talviseen - omenatarhaan. Pienessä kirjahyllyssä on lähinnä muistikirjojani ja muutama käsityökirja:

Lapasia

Vähän eripariset lapaset Puro-langasta valmistuivat toiselle kettutytölle. Violetit seiskaveikkalankaiset lapaset ovat itselleni ja niistä sitten puuttuukin vielä peukut.

Haiti

Haitin maanjäristys on järkyttänyt minua kovasti. Kaikki se karmeus mitä lapset ja aikuiset siellä joutuvat kokemaan, on oikeasti käsittämätöntä. Tänään tein hyvin pienen teon. Soitin Unicefin lahjoituspuhelimeen, jonka kautta välittyy 20 euroa hätää kärsiville. Tee sinäkin niin.

Juniori-Baktus

Tyttärentytär, 5 v. tilasi punaisen Baktus-huivin. Tein siitä Juniori-Baktuksen. Se on aivan samalla ohjeella tehty kuin aikuisten huivitkin, mutta pituutta sillä on vain 2/3. Lankoina käytin koreistani löytyneitä punaisia jämäkeriä. Tämä tuli neulottua nopeasti telkkarin ääressä elokuvia katsoen.

Inspiraatiokirja

Löysin kirjan, joka inspiroi minua käyttämään kaikki jämälankani. Nurjat-blogin Jonnan blogimerkinnästä kirjan nappasin. Totesin, että siinä on kirja juurikin minun makuuni ja että se on hankittava. Mainioita ideoita ja upeita kuvia täynnä oleva kirja. Varsinaisesti siinä ei ole monta juttua, jotka sellaisenaan haluaisin toteuttaa, mutta hyvänä inspiraationlähteenä kirja toimii täydellisesti.

Sanna Vatanen: Jämälangasta
Kirjan kuvat: Sami Repo

Edes jotain pientä

Aikaansaannokseni ovat olleet varsin vähäisiä viime aikoina: olen parsinut ja korjaillut joitain vaatteita, järjestellyt kangaskaappiani ja liimaillut valokuvia.

Pari pientä käsityöjuttua on tullut sentään tehtyä:



Sohvatyyny sai uuden päällisen. Ostin kangaspalasen vuosia sitten kirpputorilta, mutta ainoa asia jonka siitä olen tätä ennen tehnyt, oli nuken pusero. Nyt kangas löysi oman paikkansa!

Anopin jäämistöistä löytyi risa pannulappu, jonka keskustassa oli suloinen pieni kirjontatyö. Se pääsi koristamaan villaista jakkuani:





Edit: En sitten tykännytkään kauniista kirjontatyöstä tässä jakussa. Otin sen siitä pois. Johtuu lähinnä varmaankin siitä, että en tykkää koko jakusta ollenkaan tällä hetkellä. Väri on ihan väärä ja mallikin niin mummomainen (vaikka mummo olenkin, en aina tykkää mummomaisista vaatteista!).

Hyvä kiertämään -paita

Tapasimme tässä päivänä muutamana blogisti Säätäjä-Sallan kanssa. Jo tovi sitten nappasin hänen blogistaan Hyvä kiertämään -haasteen. Nyt sain häneltä toivomani lahjan: soman trikoopaidan, jonka siis S-S on ommellut. Sen saa lapsenlapseni Pikkumyy, kunhan tapaamme.

Uusi vuosi

Aurinko herätti aamupäivällä. Kutsui ulos pakkaseen. Ihana kävelysää!