Unisukat

Matsumoton lankakaupasta löytyi liukuvärjättyä villasekoitelankaa, joka oli juuri sen väristä kuin tavoittelinkin eli syksyinen vuorimaisema oli hakusessa. Neuloin langasta (kaksi kerää, yhteensä 60 g) sukat, joista tuli unisukat, sillä minulla on mukana vain yhdet, tuohon lankaan hiukan liian paksut puikot ja sukista tuli lepsut. Tykkään niin noista eriparisista värikkäistä! Kirkkaampi on ehdottomasti vasemman jalan sukka ;-)

Neulomassa

Tänään kokoontui yhden naisen neulekerho Kanazawan tavaratalon kahdeksannen kerroksen kahvilassa. Oi, että olisin kaivannut iloisten neulovien ystävien pulputusta ja kilkatusta. Eipä ollut edes muita asiakkaita, vaan istuksin kahvia juoden ja kämmekkäitä neuloen hyvän tovin ja ihastelin vihmovan tuulen ja sateen yhdistelmää ulkona.

Kämmekkäiden lanka on ostettu Kioton käsityö-/taidemessuilta. Neuloin siitä jo aiemmin matkakumppanille peruspipon. Kämmekkäät ovat tulossa itselle. Eiköhän niitä täälläkin jo kohta tarvita ;-)

Suklaatakki

Jo keväällä ostettu tumman suklaan ruskea puuvillalanka (Debbie Bliss, eco faretrade -lanka) alkoi vihdoin viime sunnuntaina muotoutua neuletakiksi Pikkumyylle (2 v. 4 kk). Malli on omasta päästä, napit tyttären nappipurkista. Yksi nappi toivottavasti löytyy vielä sieltä. Tätä lankaa on mukava neuloa, mutta se on varsin hupaa. Tähän takkiin meni sitä liki 350 g.

Nututus-nuttu

"Etiopiassa, Airan sairaalassa, otetaan vastaan vauvoille ja erityisesti keskosille kudottuja villanuttuja. Lähetystyöntekijä Pirkko Tuppuraisen käynnistämässä nuttuprojektissa on mukana tuhansia neulojia, ja helmikuussa Etiopiaan lähetettiin jo kymmenestuhannes pikkuinen nuttu." Lisätietoja projektista. Tässä vielä tietoa, minne nutut lähetetään. Edit. Löysin tiedon, että toukokuussa nuttuja oli kasassa jo 17 500!



Sain neulottua ensimmäisen nuttuni - ja jatkoa seuraa. Aion ehdottaa marttayhdistyksellemme, että teemme näitä yhdessä ja lähetämme yhteisessä paketissa ne Etiopiaan. Neuleen ohje on äärimmäisen yksinkertainen!

Punaiset lapaset

Paksusta langasta sain neulottua vauhdilla Tytylle punaiset lapaset. Ehtivät vielä lämmittämään pieniä kätösiä tänä talvena.

Saapasmaa kutsuu

Eipäs se pinwheel-neule sitten ollutkaan ollenkaan sopiva Pikkumyylle. Se oli aivan liian suuri. Tein siitä hänen isollesiskolleen sopivan neulomalla hihoihin lisäpituutta toistakymmentä senttiä.

Aamulla edessä matka etelään. En ole koskaan aiemmin käynyt Italiassa. Nyt pyrähdetään sinne viideksi päiväksi. Vähän on perhosia vatsassa, ihan hyvällä tavalla.

Kuulemisiin.

Alpakkakaulaliina

Tuttu toi viime talvena minulle alpakkalankaa Perusta. Sain vihdoin nyt syksyllä langat käsiini. Kyllä on kaunista käsinkehrättyä lankaa.

Remontti- ja muuttokiireistä huolimatta lanka kutsui neulomaan. Niinpä sain väsättyä tyttärenpojalle, pienelle koululaiselle pehmoisen kylmänkarkoittajan.

Huomenna ollaan jo kesäajassa

Tänään on pyryttänyt koko päivän niin, ettei ole mieli tehnyt lähteä ulos. Käväisin sentään heittämässä kassin (pojan) vaatteita Uffin laatikkoon ja ruokakaupassa.

Muuten päivä on kulunut koneen ääressä, lukien ja neuloen. Innostuin tekemään pikku-Myylle Elohiiren blogin kautta saadulla ohjeella norjalaisen myssyn. Tein sen neulekoristani löytyneistä puuvillalangoista. Tulipa siitä kovin 70-lukulaisen näköinen! Ja näyttää myös aika isolta. Pitääpä siis sovittaa pikkuneidille ennen viimeistelyä. Tuon myssyn neulominen oli niin mukavaa, että tein sen yhdellä istumalla.



Tykästyin niin Joel Haahtelan Perhoskerääjään, että varasin myös pari muuta hänen kirjoittamaansa romaania. Tänään aloin kuitenkin lukemaan Kyllikki Villan Sodan tyttöä. Ostin kirjan kummitädilleni, joka on ollut pikkulotta, mutta ajattelin vilkaista itsekin kirjaa. Yllättävän kiinnostava se vaikuttaa. Taidan siis lukea koko kirjan.

Puoli yhdeksältä suljin koneen ja sammutin valot. Oli hyvä aika ottaa pienet nokoset Earth Hourin merkeissä. - No, nyt taas täällä ollaan.

***

Jouluna sain kauniin koristeen tyttäreltäni. Se on ollut siitä saakka oman huoneeni ikkunassa. Ei se nyt ihan unisieppari ole, mutta melkein. Kun sitä katselee, olo rauhoittuu.

Ruskeat villasukat

Viime syksynä aloin neulomaan ruskeita villasukkia. Sain yhden valmiiksi ja toisesta varren tehtyä. Sitten huushollissa alkoi homeremppa ja siirsin kaikki käsityöni kellariin.

Viime viikkoina olen pussukka kerrallaan kantanut käsitöitäni kellarista omaan huoneeseeni. Viikonloppuna pussukasta löytyivät nuo villasukantekeleet.

Eilen illalla olin neulekerhossa ja otin keskeneräiset sukkani sinne mukaan. Jo juna- ja metromatkoilla aloin neulomaan.

Pari tuntia neulekerhossa vierähti nopsasti. Yksi neuloi puolihametta, toinen neulepaitaa, kolmas aloitteli punaisia villasukkia, neljäs opetteli neulomaan ja viides opetti häntä. Minä kuudentena neuloin, nautin pöydän antimista (nyyttäriperiaatteella tuotuja monenmoisia herkkuja ja rooibos-teetä) sekä nautin energisten naisten juttuseurasta. Tuollaisia iltoja pitäisi olla paljon useammin!

Tänään oli toisesta sukasta tehtävänä enää kärkikavennukset. Lopputulos: eivät mitkään erityisen kauniit sukat, mutta eiköhän noita voi vedellä saappaiden sisällä. Sukat ovat vähän kilsut minulle, joten taidanpa tarjota niitä tyttärelle ;-)