Sadetta Kiotossa

Puoleen päivään saakka ilma näytti ihan kirkkaalta. Sen jälkeen taivas harmaantui eikä sateesta sitten tullutkaan loppua.

Osaka

No, kyllähän sitä oli otettava tuntumaa Osakaankin. Vietimme löysähkön päivän vähän taidetta katsastelemalla ja kiertelemällä kaupugin ruoka- ja ostoskaduilla. Matkan varrelle sattui mukava käväisy pikkugalleriassa, joka osoittautui Arabian astioiden (seiskytluvun mallistoa) myyntipaikaksi. Ostosarkadilla kuuntelimme letkeää nuorten musikanttien irkkusoundia. Eikä tämän jälkeen Osaka tuntunut enää ihan kaoottiselta. Väkeä kyllä piisaa lähes kolmen miljoonan asukkaan kaupungissa.

Koya-vuorella

Järisyttävän suuresta ja lähes kaoottisen tuntuisesta (vrt. asematunneli kokoa 100 kertaa Hesan vastaava!) Osakasta oli päästävä pois. Matkustimme junalla Koya-vuorelle. Lähes tuhannen metrin korkeudessa on lähes sata temppeliä ja pyhäkköä. Paikka on pyhiinvaeltajien matkan aloitus- ja lopetuspaikka. Kävimme katsomassa pari temppeliä ja pyhäkköä, mutta suurimman vaikutuksen teki Koya-vuoren valtava hautausmaa. Siellä on satoja vuosia vanhoja seetripuita ja hautoja sekä lyhtyjä, jotka ovat sammaleen peitossa. Uusiakin hautoja siellä on, kuten Nissanin työnsankareille pystytetty hautapaasi. Ja korkealla vuorella syksyn väritkin hehkuivat jo toisin kuin Osakassa.

Narassa

Syksytamineisiin pukeutuneina vietimme päivän Narassa. Laajalla puistoalueella asustaa noin 1000 peuraa, jotka kuljeskelevat vapaasti ihmisten keskuudessa.
Puistossa on myös muun muassa maailman suurimpiin puurakennuksiin kuuluva temppeli ja pyhäkkö jonka alueella on kolmisen tuhatta lyhtyä. Meidän lisäksemme kymmenet tuhannet muutkin olivat sitä mieltä, että paikka on näkemisen arvoinen. Juhlavuoden kunniaksi joitain yli tuhatvuotisia puupatsaita - kansallisia aarteita - oli näyttelyssä esillä.

Älä astu nurmikolle

Harmaata ja vähän punaista

Sateisen päivän retki Uchikon kaupunkiin sujui joten kuten. Sandaalit litisivät märkinä, mutta onneksi oli sentään sateenvarjo, joka turvasi yläkropan säilymisen suht' kuivana.

Hieno pieni kaupunki joka tapauksessa. Näimme Kabukiteatteritalon, entisen kauppiaan kotitalon, vahamuseon ja yli kuusimetrisen lepäävän buddhan. Koulusta palaavat pikkutytöt kaivoivat sateenvarjonpäillä pellosta matoja...

***

Nyt olisi ihana liottaa jalkoja eilisillan kylpylän altaassa.

Lost and found

Olen siis ihan armoton tavaran hävittäjä. Tällä matkalla kamera on kadonnut viisi kertaa - ja onneksi myös löytynyt viisi kertaa. Mutta nyt tapahtui jotain karmeampaa. Liikumme täällä Japan Rail -passia käyttäen. Meillä on kolmen viikon passi, josta onneksi enää 4 päivää oli käyttämättä, kun eilen tajusin, että sinne se jäi - junaan. Tuo passi nimittäin. No, onneksi se jäi junaan, joka jäi asemalle, jonne mekin jäimme. Lähdin siis selvittämään tilannetta. Onneksi muistin junan ja missä vaunussa olimme istuneet. Aseman nuori mies selvitteli tilannetta, blanketteja täyteltiin, puheluita soiteltiin jne. Lopppujen lopuksi kävi ilmi, että junapassini on löytynyt vaunusta, jonne se jäikin. Oli ilta ja minulle sanottiin, että saan passin takaisin aamulla Lost and found -toimistosta. No, sieltähän sen loppujen lopuksi tänä aamuna sitten kävin noutamassa. Minulla oli kyllä hyvää tuuria. Junapassi on nimittäin sellainen, ettei sitä korvata, jos sen hävittää. Huh, mitenhän saan pidettyä tallessa seuraavan passin?

Rannalla

Uhkaava ja houkutteleva, vielä lempeän lämmin ja kohiseva Tyyni valtameri Kochin Katsumarahan rannalla oli ihana kokemus. Tuntui suloiselta kävellä karheassa rantahiekassa ja jännittää kuinka pitkälle rantaan aallokko yltää...

Jokiristeily

Teimme kivan risteilyn paikallisen kalastajan kanssa Shimantojoella. Ihanan rauhallinen tunnelma ja kaunista taas ympärillä. Päivä oli harmaa, mutta onneksi ei satanut silloin, kun olimme joella.

Buddhia, bambuja ja pipoja

Usumin kaupungissa on ikiaikaisia kallioon veistettyjä Buddha-patsaita. Niiden tekijöistä ei ole tietoa. Aika on aikalailla rapattanut niitä, mutta kyllä ne edelleen ovat hyvin vaikuttavia. Alueen ympärillä kasvaa valtavien bamdujen metsikkö. Niiden varret kumajavat kivasti koputtaessa ja ne ovat aivan hurjan korkeita. Joukossa kasvaaajonkin verran myös seetripuita.




Lautalla tai junalla matkustaessa ja illan väsyneinä hetkinä olen neulonut. Ostin Kume-saarelta kirpparilta satsin tummansinistä villalankaa. Neuloin siitä kaksi pipoa ja kämmekkäät. Sadanjenin kaupasta (Kaikki tuotteet kaupassa ovat hinnaltaan 100 jenin luokkaa) ostin vihreää mohairlankaa, johon yhdistin mukanaani ottamaani harmaata villaa ja neuloin siitä lapaset Pikkumyylle.