Hei, hei

Näiden eilen valmistuneiden pikkuneitosen tumppujen myötä sanon hei,hei teille kaikille (muutamalle), jotka olette Saksittua-blogiani seuranneet. Kiitän kaikista kommenteistanne. Ne ovat lämmittäneet mieltäni. Mutta. Aika aikaa kutakin. Nyt on jonkin muun aika - tai kenties aikaa vaan olla.

Saksi-Sadie

Pienen pientä

Neuloin vähän synkemmän sävyiset Noro-tumput. Käytin kahta eri kerää ja raidoitin. Nopea on neuloa tällä langalla. Lahjapakettiin ovat menossa.



Olen tehnyt muutaman kestohedelmäpussin. Käytin materiaalina jämäkangasta ja vanhaa verhoa sekä vanhoja nauhoja. Tällainen pussi kauppaan mukaan ja siinä voi sitten punnita hedelmät, vihannekset. Ei tarvitse keräillä kotiin kaupan hedelmäpusseja.

***

Takana neljä viikkoa alkoholitonta, karkitonta ja suklaatonta elämää. Ihan hyvältä tuntuu.

Neulomuksia

Eskarilainen toivoi itselleen turkoosia pipoa, jossa on myös violettia ja keltaista. Neuloin hänelle sellaisen langoista, joita minulla oli neulekorissani.




Kirpputorilta aikaa sitten ostettu vaaleanpunainen neulepaita päätyi purkulistalle. Ensimmäisestä hihasta neuloin pikkuBaktuksen. Arpokoot pikkutytöt kumpi sen saa. Huivi kävi ulkoilemassa jo ennen kuin olin langat päätellyt. En malttanut kastella lankaa ennen neulomista, joten neuleesta tulin vähän kiharaista. Kastelin huivin kuitenkin viimeisteltyäni sen ja nyt näyttää jo paremmalta.



Maisema ikkunastani.

Noro-lapaset

Neuloin itselleni Noro-langasta lapaset. Niihin meni yksi 50 gramman kerä. Lanka on sataprosenttista villaa. Noro on kyllä tosi mukavaa lankaa neulottavaksi ja lopputuloskin on kiva: tumput tuntuvat hyviltä kädessä.

Ompeluksia

Ompelukone palautui pitkän lainan jälkeen tyttäreltä minulle. Niinpä innostuin eilen vähän ompelemaan.



Keittiön ja eteisen välinen oviaukko sai japanilaisvaikutteisen oviverhon. Kangas on Japanista second hand -kaupasta ostetusta kimonosta napsaistu. Aika passelinlevyisiä kangaskaistaleet olivat. Ihan vähän piti kuitenkin sivusta leikata pois.



Eteisen ruskea lipasto sai päälleen Okinawalta ostetusta silkkikankaasta ommellun pöytäliinan.



Tyttärentyttärelle korjasin iloinen takin. Sain takin jo vuosia sitten ystävältäni, joka oli syystä tai toisesta poistanut siitä sekä napit että taskut. Taskukankaat ovat marimekkoa, mutta eivät samoja kuin oikeassa iloisessa takissa.



Ystävältäni sain myös vuosia sitten hänen vanhan marikankaisen mekkonsa. Olin jo joskus aikaa sitten aikonut tehdä kankaasta essun esikoislapsenlapselle. Nyt piti mallia vähän muuttaa, mutta valmista syntyi.



Päivän päätteeksi siivosin kangaskaappini. Toiveena oli, että sinne olisi syntynyt hiukan tilaa. Eipä syntynyt. En raaskinut heittää juuri mitään pois, mutta sainpahan ainakin muutaman kankaan hyötykäyttöön.

Nukkeja

Väsäsimme eilen sisareni kanssa Unicefin Anna ja Toivo -nukkeja. Sisaren nukke jäi vielä vaiheeseen, mutta minä sain viimeisteltyä siskontytön tekemän pakistanilaisen Malikan (nukke vasemmalla) eli tein sille kasvot. Oikealla olevan nuken kropan olin jo aiemmin täyttänyt. Nyt tein sille hiukset ja kasvot sekä ompelin mekon. Nukke sai nimekseen Eileen ja kotimaaksi määrittyi Irlanti.

Kyllä on kivaa ommella porukalla. Samalla tulee päivitettyä lähipiirin kuulumiset. Viime vuonna nukkien teko jäikin vähän vähemmälle. Ehkä potristutaan tässä suhteessa tänä vuonna.

***

Yhdeksäs alkoholiton, karkiton ja suklaaton päivä menossa. En ole kaivannut noista mitään. Makeannälkääni tyydytän kuivahedelmillä, hedelmillä ja sallin itselleni jonkin verran makeita leivonnaisia.

Loppuvuoden satoa

Väsähtäneinä matkanjälkeisinä päivinä valmistelimme miehen kanssa joulua ja tapasimme läheisiämme. Hidasta, rauhallista oloa, paljon unta ja jonkin verran kävelyjä. Hyvä niin. Tuntuu, että voimat ovat pikku hiljaa palanneet.




Olen saanut hiukan luettuakin. Tokiosta ostettu Haruki Murakamin Norwegian Wood oli kiinnostavaa luettavaa jo senkin takia, että siinä liikuttiin pitkälti Tokiossa, maisemissa, joista juuri palasimme. Lahjaksi saadusta Riikka Pulkkisen Totta-kirjasta pidin kovasti. Nautinnollisen hyvää suomea, mukaansa imaiseva tarina, siinä hyvän kirjan ainekset.




Olen neulonut rättejä, parit villasukat ja eilen neuloin pipon tyttärenpojalle. Lankavarastot eivät näytä tyhjenemisen merkkejä. Ostin Tokiostakin kasan ihanaa Noro-lankaa.

***

Tänään on ensimmäinen karkiton, suklaaton ja alkoholiton tammikuun päivä. Tuntuu hyvältä, että nämä tuotteet ovat jääneet nyt elämässäni taka-alalle.

Tipaton

Kuvassa on Jiufenin vuoristokaupungin (Taiwan) katutemppelin osa.

Nappasin kiinni Junikan tipaton tammikuu -haasteeseen. Samalla palaan suklaattomaan ja karkittomaan elämään. Tulikin syksyn aikan repsahdettua pahalla lailla, siis noihin makeisiin. Yllä oleva kuva ei mitenkään liity haasteeseen, onpahan vain yksi värikylläinen matkakuva, joita riittää loputtomiin...

Toivotan

Kohta on joulu jo

Palautuminen reissusta on vienyt yllättävän kauan. En ole vieläkään ihan reippaimmassa kunnossani. On ollut hiljaiseloa ja -oloa. Onneksi on vapaata. On saanut nukkua juuri niin kauan kuin on tehnyt mieli. Olen tavannut kaikki läheiset, paitsi nuorimmaisen, joka lähti Aasiaan samana päivänä, kun me palasimme sieltä. Joulua on ihan hiukkasen valmisteltu. Joulukortit tuli ostettua Japanista, joten niiden lähettäminen ei ollut iso juttu. Jouluruuat on ostettu. Nimenomaan ostettu, en ole ryhtynyt valmistamaan mitään itse. Lahjat ovat tänä vuonna rahaa.

Huomenissa vietämme aattoa yhdeksän hengen voimin kotonamme. Ihanaa olla taas kauniissa koto-Suomessa.

Kotona

On hyvä olla kotona pitkän matkan jälkeen. Jetlag vaivaa. Herään aamuisin klo 5 tai viimeistään kuudelta. Tänään nukuin parin tunnin päiväunet. Ehkä tämä tästä tasaantuu. Haluaisin nukkua pidempäään. Onneksi vuorotteluvapaani jatkuu vielä pari viikkoa.

Olen käynyt vähän läpi matkakuviani. Paljon on epätarkkoja ja mitäänsanomattomia otoksia, mutta monesta kuvasta mieli ilahtuu: ai, niin tuokin tuossa...

Tässä vielä muutama kuva matkan viimeiseltä, "ylimääräiseltä" päivältä Soulissa, jolloin kävelimme halki kaupungin, näimme vahdinvaihdon ja tutustuimme palatsimuseoon.

Eikun

...vielä yksi yö Soulissa. Siirryimme hotellissa "rotanloukkuun". Finnairin tarjous lentää 17 tuntia tänään ei miellyttänyt. Lennämme mieluummin huomenna alle 10.

Miso

Vaikka musikaali ei ole oikein lajimme, ostimme liput paikalliseen esitykseen. Varsin vauhdikas ja taitavasti esitetty tarina tuo Miso oli. Se perustui vanhaan korelaiseen (rakkaus-)tarinaan. Kauniita tanssijoita ja upeita pukuja esityksessä oli riittämiin. Hyvä välillä ravistaa omia ennakkoluuloja: "en ole musikaali-ihmisiä..."

Pureva Siperiasta puhaltava tuuli ja miinus neljä astetta on ollut tarjolla tänään täällä Soulissa.

Huomenna sitten kotiin ja pakkaslukemat ja lumet ovatkin sitten toista luokkaa.

Ihana matka, mutta on tosi kiva päästä kotiin.

Huojentavaa

On relaolo. Oli kiva aamulla lukea netistä, että Finnairin lakko loppuu. Kaiken todennäköisyyden mukaan pääsemme siis kotilennolle sunnuntaina.

Vietimme päivän Korean kansallismuseossa, jossa olimme jo syyskuussa. Tuolloin jäi yksi kerros kiertämättä. Nyt korjasimme vahingon.

Jouluvaloja

Jouluvaloinen Soul otti meidät tänään vastaan. Sää on varsin vilpoinen, mittari näyttää noin nollaa. Paikoin matkalla lentokentältä kaupunkiin näkyi jopa hiukan lunta. Porukoilla on paksut toppatakit ja pipot päällä. Mekin kaivoimme kaikki lämpimimmät vaatteet päälle ja teimme pienen iltakävelyn jouluvaloja ihastellen. Jänskättää Finnairin lakko, sillä meidän pitäisi lentää täältä kotomaahan sunnuntaina.

Jiufen

Tänään vietimme viimeisen lomapäivän Taiwanissa. Matkasimme bussilla Jiufenin pikkuiseen vuoristokaupunkiin. Vuorten lisäksi kaupungista oli myös näkymä merelle. Hulppeita luontonäkymiä ja aika lailla rästynyttä meininkiä tässä vanhassa, aikanaan kukoistaneessa kaivoskaupungissa. Vesiputouksen kivet näyttivät illansuuauringossa kullalta ;-)

Itsepäisyyspäivänä

31 vuotta sitten sanoimme J:n kanssa toisillemme: tahdon. Olen sen jälkeen kutsunut tätä meidän päiväämme itsepäisyyspäiväksi.

Vietimme sitä tänään muun muassa Xinbetoun yleisessä ulkoilmakylpylässä.

Itsenäisyyspäivänä

Vietimme Itsenäisyyspäivää metromatkan päässä Taipeista, Damshuin pienehkössä merenrantakaupungissa. Paikoitellen katunäkymät olivat varsin nuhruisia: tuli mieleen ihastuttava taiwanilaiselokuva In the Mood for Love...
Päästiin tekemään lyhyt merimatkakin kalastajien satamasta asemalle.

Iltatorilla

Matkaopas ehdotti yhdeksi käyntikohteeksi Shilinin iltatoria. Pitihän siellä käydä katselemassa meininkiä. Oli aika kuumaa ja vilkasta!