perjantai 16. tammikuuta 2009

Seurustelua ja nukkeja


Eilisilta sujui sukkelasti sisaren kanssa elämänmenoa ihmetellessä ja nukkeja värkäten. Voi, miten hauskaa on rupatella ja saada samalla käsillä tehden jotain aikaan!



Sain vihdoin valmiiksi pitkään tekemäni Unicefin Anna ja Toivo -nuken, venäläisen Miidan. Nuken hiukset syntyivät kälyn (30 vuotta sitten) keskenjääneestä pirtavyöstä, neulevaatteet jämälangoista ja huivi työkaverin entisestä huivista. Miidan nimesi tyttärentytär, 4 v.

Muutamaa muutakin nukkea tein, mutta viimeistelyt jäivät kesken. Esittelen ne sitten, kun ne ovat tykkänään valmiita.

3 kommenttia:

Säätäjä-Salla kirjoitti...

Onpas suloinen Miida, kiltiltä tytöltä näyttää. Pitäisi taas päästä nukkejen tekemisen makuun. Kunhan kamat järjestyvät... Yhdessä tekeminen ja rupatteleminen erityisesti on tosi terapeuttista!

Saksi-Sadie/Bluesea kirjoitti...

S-S, kiitos. Minustakin Miidasta tuli aika söpönen. Ei ihan niin haikean näköinen tai vakava, niinkuin tuppaavat nukkeni yleensä olemaan.

Ensi kuussa pitäisi olla nukehtimo ja sithän mä olen luvannut kutsua meille myös. Siis ainakin pienen piirin...

Säätäjä-Salla kirjoitti...

Kivaa! Toivottavasti lukeudun siihen pieneen piiriin. Joka tapauksessa mäkin voisin kutsua kynnelle kykenevät joskus tänne meille päin, toki matka on pitkä mutta kuitenkin. Kunhan saadaan nurkat järjestykseen, ja keskilattia tietysti myös!