Liisa, Pena ja Heikki

Aloin neulomaan keltaisista jämälankakeristä ihan-vain-jotain. Yksi pienimmistä keristä loppui alkuunsa. Kerän sisältä paljastui paperitollo: pala talous- tai vessapaperia ja ruutupaperin palasia. Pienen pienissä ruutupapereissa oli seuraavanlaiset tekstit:

"Perj. 19.11.54 klo 17.10. Tänään on nimipäiväni. Penalta sain kauniin kortin (me uimarannalla). Äidiltä on luvassa 2 nylonit. Nyt sain jo leivoksen + muita hyviä leivonnaisia. Päivällä olimmme Oulaisessa. Ulkona vähän pakkasta, lunta aika paljon, kiva ilma."

"Su...(sanan lopusta en saa selvää) 12.12.54. Koulussa myyjäiset tänään. Siivoon keittiön kaapin. Illalla jonnekin."

Lankaerä on kulkeutunut minulle mitä ilmeisimmin jostain kirpputorinyssäkästä. Ostelen aina silloin tällöin pieniä lankanysiä kirppareilta neulontapuuhasteluihini.

Toinen ihastuttava tekstinpätkä, myös kirpparipussista löytynyt:



"Heikin villapaita

ei saa käyttää muuhun"

Missä on Heikin villapaita, johon tämän langanpätkän voisin käyttää?

Sukkaa pukkaa

Viime vuosi oli se Marttojen vauvasukkavuosi. Minun saldoni jäi siinä projektissa vähäiseksi. Yhdistykseltä saatuja lankoja jäi jonkin verran käyttämättä. Olen päättänyt, että neulon niistä vauvasukkia niin pitkään kun minulla näitä lankoja riittää. Muutamat vielä tämänkin parin jälkeen voin siis neuloa. Nämä punaiset sukat, jotka lepäävät anoppini perua olevalla kauniilla mansikkatyynyllä, lähtevät tyttäreni ystävän viime viikolla syntyneelle tyttärelle.

Valokuvia

Sain vihdoin teetettyä marraskuisen Pariisin matkan kuvat ja hankittua fläppikansiot matkakumppaneille heidän kuviaan varten. Toivottavasti lapsosilla on mukavia hetkiä näitä kuvakansioita katsellessa.

Päivän piristys

Töistä kotiin lähtiessäni silmiini osui hieno installaatio, joka oli ripustettu Männistönpuistoon Tikkurilassa. Kiva päivän piristys!

Tänään viimeisteltyä

Perjantaina aloitetut harmaaraidalliset villasukat valmistuivat tänään. Löysin käsityökorista yhden sinisen Martta-vauvasukan ja lankaa. Tein sille parin. Vaikka Marttojen vauvasukkavuosi on jo ohi, tein nämä ja päätin antaa työtoverilleni, joka sai kuukauden alussa poikavauvan. Tänä vuonnahan sukkia ei enää ole synnytyssairaalassa jaossa. Asetin muuten joskus viime vuonna vauvasukkien neulomistavoitteen itselleni. 14 parin olin aikonut tehdä. Niin se vuosi sitten hurahti, että vain viisi paria sain toimitettua eteenpäin. Ja nämä ovat nyt sitten kuudennet.

Nuhanenä

Pikku flunssa iski, joten olen toista vuorokautta pyöriskellyt kotona ja niistänyt niin, että nenänalunen on punainen ja melkein rikki. Lämpöä ei ole onneksi ollut, joten eiköhän tämä tässä sopivasti mene ohi viikonlopun aikana ja pääsen töihin taas maanantaiaamuna.

Jotain olen jaksanut sentään tehdäkin. Edellisen postauksen keskeneräisten listasta voi pyyhkiä pari kohtaa yli ;-)

Ompelin tyttärelle pallotyynyliinoja ja viimeistelin Baktus-huivini. Laskin, että huivissa on ainakin kymmentä erisävyistä harmaata:



Luin ihanampaakin ihanan Joel Haahtelan uutukaisen Katoamispiste. Olen aiemmistakin Haahtelan kirjoista pitänyt, mutta tämä oli jotenkin erityinen. Kaksi ensimmäistä teosta on vielä lukematta, joten varasin ne kirjastosta. Varasin samalla Raija Siekkisen varhaistuotannosta neljä ensimmäistä teosta. Haahtelan Katoamispiste kertoo niin kutkuttavasti Siekkisestä, että on suorastaan pakko tutustua hänen tuotantoonsa. Muistan kyllä jonkun novellikokoelman lukeneenikin 80-luvulla. Haahtela kirjoittaa niin, että ei ole mikään ihme, jos hän tulevaisuudessa suomalainen klassikko! Hänen tekstinsä on niukkaa, tarkkaa, kirkasta, kiehtovaa...Lue!



Harmaata purkulankaa jäi vielä Baktus-huivin jälkeen, joten aloin neulomaan niistä jämistä sukkia:

Keskeneräisiä

Keskeneräisiä käsitöitä minulla on ollut aina. Olen niin malttamaton, etten millään saa tehtyä käsitöitä niin, että saisin valmiiksi yhden ja vasta sitten aloittaisin seuraavaa. Pitää vähän säveltää inspiraation mukaan. Välillä tekee mieli tehdä pienempää juttua, välillä isompaa. Välillä on jaksoja, jolloin vain neulon, toisinaan sitten haluan vain ommella. Ja uusia ideoita tulee koko ajan mieleen. Materiaaleja on kaapit ja korit sekä laatikot pullollaan. Hyvä niin.



Tällä hetkellä minulla on kesken muun muassa seuraavat neuleet:

- Tytyn pinwheel-neuletakki viimeistelemättä (viimeistelty 14.2.2010)
- harmaaraidallinen Baktus-huivi (puretuista villapeiton neliöistä) (valmis 12.2.2010)
- nuken mekko
- villapaidasta villatakiksi -tuunaus (ei tullut mitään tästä projektista, 9/2010!)
- naisen neuleliivista tytön liivihameeksi -tuunaus (valmis 7.3.2010)

Keskeneräisiä ompelutöitä taitaa olla vielä pidempi lista:

- verho (valmis, vihdoin 4.9.2010.)
- sänkypeitto (valmis, 10.9.2010!)
- vyötäröpyyhe tyttärenpojalle (oikeasti tuunaus vain! valmis 14.2.2010)
- nukenpatjoja tyttärentyttärelle (tehty 3 patjaa 26.3.2010)
- pannulappuja (ommeltu valmiiksi 3 kpl 27.3.2010)
- kaksi jatkettavaa pöytäliinaa (onneksi molempia kankaita olin ostanut reilusti)
- tyynynpäällisiä tyttärelle (ommeltu 12.2.2010)
- tilkkutyötyynynpäällisiä tutulle (apua, tilaustyö, jo kohta 2 vuotta sitten sovittu!) (valmiit 14.3.2010)

jne. jne. Nämä ovat vain huoneessani esillä olevia keskeneräisiä. Lisää löytyy laatikoiden kätköistä...

Punaiset lapaset

Paksusta langasta sain neulottua vauhdilla Tytylle punaiset lapaset. Ehtivät vielä lämmittämään pieniä kätösiä tänä talvena.

Matkalla

Viisi päivää hurahtivat hetkessä Milanossa ja Venetsiassa.

Tätä ennen en ollut Italiassa käynyt. Tietoni ja käsitykseni kyseisestä maasta olen saanut lähinnä elokuvista. Niitä on tullut nähtyä vuosikymmenien varrella kymmeniä tai satoja. Jostain syystä tuntui siltä kuin olisin kulkenut elokuvassa kävellessäni Milanon ja Venetsian kaduilla. Ihmiset ovat kauniita ja persoonallisen näköisiä. Vanhat talot ovat upeita, ränstyneinäkin.

Yllättävän paljon ehdimme matkan aikana nähdä kaikenlaista: museoita, näyttelyitä, kirkkoja ja aukioita. Ihania kahviloita ja herkullisia ravintoloita. Arvasin kyllä, että pitäisin näkemästäni.

Kuvia tuli napsittua vaikka kuinka, mutta miten niistä valita parhaat, mielenkiintoisimmat?

Milanon yksi huippunähtävyys ainakin oli tuomiokirkko, jonka katollekin uskaltauduimme:






Venetsia on (kokonaisuudessaan) aivan häikäisevän upea: