Toisena päivänä

Kävin äsken katsomassa miltä kasvimaa näyttää, kun se on saanut olla omillaan viikon. Onneksi täällä on mitä ilmeisimmin satanut, koska pahempaa katastrofia ei näkynyt. Kenties vuokraviljelijäveljeni on käynyt myös kastelemassa minun puoliskoani yhteisen aarin alaltamme. Eniten vettä olivat tietenkin saaneet rikkaruohot.

Siis siihen toiseen päivään.

Olimmeko jo saaneet kylliksi Berliinistä? Emme toki, mutta silti yksi visiitti jonnekin pois Berliinistä matkaamme kuitenkin kuului. Matkasimme junalla viitisenkymmentä kilometriä ja päädyimme kohteeseemme, Eberswalden pikkukaupunkiin. Matkalla näimme hiukan saksalaista maaseutumaisemaa. Kyse oli käsittääkseni entisestä Itä-Saksan alueesta. Tämä koko itä-länsiproblematiikka pyöri matkan ajan mielessä, mutta en erityisemmin hahmottanut Berliinin kaupungissa milloin olen entisessä lännessä milloin idässä. Ja onko sillä mitään väliäkään enää?

Eberswalden valitsimme kohteeksi, koska siellä on uudehko hieno korkeakoulukirjasto, jonka ovat suunnitelleet samat arkkitehdit (Herzog et de Meuron), jotka ovat suunnitelleet muun muassa Pekingin olympiastadionin. Todella kaunis talo ulkoapäin. Sisältä rakennus oli yllättävän perinteisen näköinen opiskelijakirjasto.

Kirjastovisiitin jälkeen kiertelimme pikkukaupungin katuja ja totesimme, että se on oikein soma paikkakunta.

Porhalsimme takaisin Berliiniin ja samantien jatkoimme matkaamme Botanischer Garteniin. Sää oli todella helteinen, joten oli mukava päästä vähän puiden siimekseen. Luulen, että emme ole missään kasvitieteellisessä puutarhassa aiemmin nähneet niin laajavalikoimaista Japani-osastoa kuin täällä. Oli lukemattomia erilaisia puita ja kasveja sekä viehättävä japanilainen paviljonki puitten katveessa.

Illalla suuntasimme vielä kohti Reichstagia, jonka uudesta kupolista pääsi näkemään Berliinin kaupunkia. Sisäänpääsy oli ilmainen, mutta jonottamiseen meni ehkä puolisen tuntia aikaa. Olin hämmästynyt kuinka vihreä ja laaja kaupunki B. onkaan!

S-S