Tässä parin viikon aikana emme ole nähneet toisiamme, mutta sinäkin aikana 3 1/2-vuotias on kovasti kysellyt äidiltään hautajaisteemaan liittyviä kysymyksiä tyyliin: Onko M-mies vielä siellä arkussa? Eikö M-setä enää voi syödä?
Lauantai-iltana saatoimme vaarin ja isonveljen sirkukseen ja lähdimme viettämään tyttöjen iltaa 3 1/2 -vuotiaan kanssa.
Kuinka ollakaan heti matkan alussa osuimme Ortodoksisen Pyhän Nikolauksen seurakunnan hautausmaalle Hietaniemessä. Se näytti kiinnostavalta, joten sinnehän me menimme katselemaan hautoja. Mitä tossa lukee? Mikä tuo on? Saako tuohon astua? Onko joku kuollut? Kysymyksiä tuli taas vilisten.
Piskuinen, vähän erilainen hautausmaa näytti olevan kiinnostava kohde Pienelle Ihmiselle. Kuljimme siellä aikamme ja lähdimme jo portista ulos. Silloin neitokainen sanoi: Mutta mä halusin nähdä nuo kukat! Ja osoitti auringonkukkakimppua eräällä haudalla. Palasimme takaisin katsomaan niitä. Matkalla katsomaan tätä hautaa, Pikkuinen löysi hiusneulansa. Miten tämä tässä on? Olipa hassu sattuma, että palasimme vielä katsomaan auringonkukkia. Hiusneula olisi muuten jäänyt sille tielleen.Kävelimme kahvilaan syömään jäätelöä ja juomaan kahvia. Kyselytunti jatkui. Miksei me mennä teille? Miksi en päässyt mukaan hakemaan paperia? Miksi tossa on toi rontti? (porkkanakakun mansikkakoristeessa)
Pistäydyimme ruokakaupassa. (-> "Haluaisin syödä nämä piirakat teidän kotona.") Kävimme vielä syömässä ranskalaisiakin ja sitten lähdin viemään lasta kotiin.
Bussi täyttyi Mannerheimintiellä maaottelukatsojista. Aiheeseen liittyviä ja muita kysymyksiä tuli solkenaan: Ai missä urheilukisassa nää ihmiset on olleet? Mikä toi tollanen hattu on (siniristi)? Ai, onko nyt ilta?
