Syksyä Hiei-vuorella

Matkasimme bussilla 800 metrin korkeuteen Hiei-vuorelle. Siellä vuoren harjanteilla oli aivan ihanaa kävellä kirpsakassa auringoisessa säässä ja nähdä syksyn koittaneen. Vuorella on myös monen monta temppeliä ja pyhäkköä. Yhden pyhäkön edessä oli viehättävä kettupatsas.

Kume-paratiisi

Viikonloppuna olimme Kume-saarella, joka sijaitsee Nahasta 100 kilometriä länteen, Itä-Kiinan merellä. Se on pienehkö saari, joka on kauneudestaan kuuluisa ja rantaloman viettopaikka. Ehdimme parin päivän aikana nauttia lämpimässä merivedessä uimisesta, fillaroimisesta, aidosta okinawalaisesta musiikkiesityksestä, patikoinnista, tulikärpäsmuseosta ja kudonta-asemavierailusta. Tutustuimme myös mukavaan kahvilanpitäjänaiseen, jonka kahvilassa kävimmekin joka päivä. Auringon paahteen lisäksi ehdimme myös joutua sadekuuron alle. Saaren ilta oli niin pimeä. En muista koska olisin viimeksi nähnyt niin kauniin tähtitaivaan!

H-sis, vaihdoin tämän postauksen "oikeaan paikkaan"!

Maalla

Vietimme pari päivää maaseudun rauhassa nauttien helteestä. Heitin talviturkkini järveen. Herkuttelimme, saunoimme, pelasimme Aliasta, höpöttelimme, tutustuimme suvun nuorimpiin tulokkaisiin ja poimimme mustikoita suihimme. Oli rentoa, ainoa haittapauoli oli inisevät itikat.

Porvoo ja Suvisoitto kutsuivat

Vietimme J:n kanssa pari päivää Porvoossa hienoa musiikkia kuunnellen, kaunista kesäisestä kaupunkia katsellen ja muutamasta herkullisesta ravintola-ateriasta nauttien.

Tänä kesänä Suvisoiton teemamaana oli Japani ja monenlaista uutta japanilaista musiikkia konserteissa olikin tarjolla runsaasti.

Puuhapäivä

Aamupäivällä pyöräilimme kierrätyskeskukseen, jonne veimme kassillisen syksyisen remonttimme jämiä, muun muassa nauloja ja ruuveja. On aina nautinnollista, kun saa jotain tarpeetonta rojua nurkistaan pois. Nämä rojut lähtivät kellarikopperostamme.

Pikainen kierros kierrätyskeskuksessa ja kassissani oli kaksi kirjaa ja kymmenen nappia, ei onneksi sen enempää tavaraa tällä kertaa.



Lounaaksi söimme japanilaista kalakeittoa, joka oli viikonlopun jämäruokaa. Edelleen se maistui maukkaalta.



Iltapäivätorkkuja ennen sain vihdoin luettua Kim Echlinin Kadonneet-kirjan loppuun. Jostain syystä ole tätä kirjaa lukenut tosi pitkään, vaikka tarina on vetävä. Aika rankka ja surullinen tarina kuitenkin.



Hain kasvimaalta pienen yönliljan, jonka veimme J:n kanssa hautausmaalle. Sinne se pääsi oikeaan kakofoniseen kukkakerhoon: kielon lehtiä, orvokkeja, ruusu ja sitten tämä pieni yönlilja.



Kasvimaa tuli kasteltua.

Pyöräilyä kertyi päivän mittaan varmaan noin 30 km.