Vihreää ja kaksi tornia

Kalle

Sain vihdoin tehtyä poikanuken. Mikähän siinä on, että nämä meinaavat aivan väkisin vääntyä tytöiksi? Kieltämättä tämäkin näyttää vähän feminiiniseltä. Tämä sai nimekseen Kalle, isäni mukaan. Vasta nuken valmistuttua tajusin etteihän tällä nukella ole edes isäni värejä: hänellä oli tummat suorat hiukset ja siniharmaat silmät, nukella ruskea kihara tukka ja vihreänruskeat silmät. Eipä haitanne! Tämä on viides tänä vuonna valmistunut Unicefin Anna ja Toivo -nukkeni.

Keskeneräisiä

Minun on tavattoman helppo aloittaa uusien käsitöiden tekeminen. Jostain syystä niiden valmiiksi saattaminen ei olekaan yhtä itsestäänselvää. Katsoin kaappejani ja löysin ainakin viiteen peittoon riittävän määrän erilaisia neulottuja neliöitä. Niitä olen vuosien varrella neulonut televisiota katsellessa ja erityisesti odottaessani hitaasti latautuvia nettisivuja.



Sinisistä oikeanpuoleisista tilkuista on työn alla iso peitto pojalleni. Kahdelle muulle lapselleni olen vastaavan jo tehnyt. Tämä on pyörinyt nurkissa jo jonkun tovin.

Kirjavista isoista aion tehdä peiton Vaaka ry:lle toimitettavaksi edelleen jonnekin päin maailmaa - tarvitsevalle. Tämän neulemallin opin Vaaka ry:n myyntipöydällä pari vuotta sitten Maailma kylässä -tapahtumassa ja olen siis tehnyt myös omiin tarpeisiini samaa ideaa käyttäen. Oransseista ja keltaisista puuvillalangasta neulotuista paloista teen retkipeiton ystävälleni. Valkoisista ja harmaista pienistä paloista teen pikkupeiton vauvalle.



Ja jotain melkein valmistakin on. Tämän peiton olen jo koonnut yhteen, vain vuorin ompelu puuttuu. Ajateltu kohde alkaa kohta olla jo liian vanha tämän peiton alle ;-)

Olisikohan niin, että kun olen nyt esitellyt nämä keskeneräiseni, innostuisin myös nämä saamaan valmiiksi?

Sadien huone pala palalta

Ajattelin pitkään, että kun poikani saa vietyä loputkin tavaransa huoneesta pois, esittelen tämän minulle rakkaaksi muodostuneen oman huoneeni. Nyt hänen tavaransa ovat täältä pois, mutta minuun iskikin kainous. En halua levitellä kuvia kaikesta tästä. Siispä vain pala palalta - vähän sieltä ja vähän täältä:


1. Tytylle tulossa olevat kynsikkäät 2. Säätäjä-Sallan joulutervehdys 3. Kaksi pöytää, joista toisessa kirjoitan, toisessa ompelen 4. Seinälle sijoitettu kirjahylly (= ei vie lattiatilaa!) 5. Tilkkukangastaulu, jonka ostin jo ennen kuin minulla oli tämä huone 6. Kirjahyllyssä on harratuksiini liittyvää kirjallisuutta ja muistikirjojani käsitöistä ja matkoilta) 7. Keskeneräiset Unicef-nukkeni 8. Poikani koulussa piirtämä maljakko 9. Säätäjä-Sallan tekemä Unicef-nukke nimeltään Isbjörk 10. Vierassänky (useimmiten kuitenkin omassa käytössä) 11. Siskoltani saatu kori, jossa paljon kaikkea sekalaista pikkuroinaa 12. Pöytäkalenteri, jossa japanilaisia piirroksia. Sain sen ystävältäni.

Vauvasukkia

Tänä vuonna Marttaliitto on juhlavuotensa kunniaksi luvannut kaikille maassamme tänä vuonna syntyville vauvoille villasukat. Ja martathan ne sukat neulovat. Oma osuuteni alkoi eilen illalla neulekerhossa. Sain melkein valmiiksi ensimmäisen punaisen sukan. Novitan sponsoroimia lankoja on myös sinisenä ja vihreänä. Novita on värjännyt tämän erän sataprosenttista villaa vain martoille. 7 veljestä -lankaa sen sijaan löytyy samoissa väreissä myös kaupoista.

Asetin itselleni tavoitteen neuloa vuoden aikana 14 paria vauvasukkia. Saa nähdä kuinka käy.

Tuuletusta (pään)

Tuuletusta (villan)

Punaista

Mymlan

Viikonloppuna oli taas mukava nukkesessio kivojen naisten seurassa. Rupattelimme, söimme herkullisesti ja ompelimme nukkeja.

Sain valmiiksi yhden Unicefin Anna ja Toivo -nuken. Tällä kertaa piirsin nukelle kasvot tektiilitusseilla. Neljä vuotta sitten, kun tein ensimmäiset Unicef-nukkeja, kasvojen tekeminen tuotti suurinta tuskaa. Nyt niitä jo kuitenkin väsäilen sekä piirtäen että muliinilangoilla ommellen. Vaatteet neuloin jämälangoista omilla malleilla.

Tyttärentytär oli nimennyt nuken jo puolitekoisena Mymlaniksi, dagiskaverinsa mukaan. Tästä nukesta tuli siis ruotsalainen Mymlan (= Mymmelin kaima).

Kuusi asiaa minusta

Säätäjä-Salla haastoi minut kertomaan kuusi asiaa itsestäni. Tässä haasteen säännöt, sitten vastaukseni:

Säännöt:

Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.

Kirjoita säännöt blogiisi.

Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.

Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.

Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.

Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Kuusi asiaa minusta:

1. Olen illan virkku ja aamun torkku. Nautin myös päiväunista. Kaiken kaikkiaan minulla on suuri unen tarve. Voin helposti nukkua kellon ympäri.

2. Olen kahvin litkijä. Kaikki sortit käyvät. Mieluiten maidon kera. Ja 10 mukia päivässä ei ole vielä kovasti liioiteltua.

3. Olen perso makealle. Vaikka olen jo monta vuotta sitten lopettanut jäätelön, suklaan ja makeisten syönnin, kaikkea muuta makeaa kuluu lähes päivittäin. Erityisiä herkkujani ovat jogurtticashewpähkinät, halva ja erilaiset kuivatut hedelmät. Pullaakaan unohtamatta.

4. Pidän matkustamisesta. Mikä paikka tahansa maailmassa käy. Toisaalta nautin myös kotona olemisesta.

5. Tunnen itseni usein yksinäiseksi suuressa seurassa.

6. Tavoittelen tasapainoa elämässäni, sen kaikissa osa-alueissa, mm. työssä, kotona, rakkaudessa, vapaa-ajassa, taloudenpidossa, ihmissuhteissa...

Haastan kaksi blogituttuani:

Tuike

ja

Norsis

Turistin kuvia

Kävin katsomassa valokuvaaja Henna Aaltosen näyttelyn Elämäni turistina - My Life as a Tourist Napa Galleriassa Helsingin Eerikinkadulla. Pienessä näyttelytilassa on Hennan matkavalokuvia kymmenen vuoden ajalta. Esillä on 13 työtä. Näyttely on galleriassa maaliskuun ensimmäiseen päivään saakka.

Hennan valokuvia on julkaistu postikorttisarjana, jossa on 21 kuvaa. Korttilaatikkoa on myytävänä galleriassa.

Näistä kuvakorteista pidän erityisesti:

Merenrannalla

Tänään ehdin työpäivän jälkeen kävelylle Helsingin keskustaan ja sieltä merenrantaa pitkin Kaivopuistoon. Merimaisema jaksaa ihastuttaa minua aina. Erityisen kiehtova se on talvella. Samalla kertaa niin uhkaava ja niin hurmaava.

Työkaluja

Aletheia

Päiväkävelyn kohteeksi valikoitui aika lailla sattumanvaraisesti Taidemuseo Meilahti ja siellä avoinna oleva näyttely ALETHEIA – Avauksia nykyvalokuvaan. Näyttely on esillä 22.3.2009 saakka.

Olin toki noteerannut näyttelyn ja ajatellut, että menen katsomaan sen, mutta tänään se osui mukavasti sattumalta kohdalle.

Näyttely ylitti odotukseni. Todella upeita, erilaisia valokuvateoksia meiltä ja maailmalta. On ihan ihmeellistä miten valokuva taipuukin moneksi.

***

Museomyymälästä löysin viehättävän Katja Tukiaisen kortin. Tiesin heti, että haluan lähettää sen pikkuiselle Perhostytölle.