Tyttäreni tilasi minulta tällaisen likapyykkikassin jo varmasti puoli vuotta sitten. Mikähän siinä on, että mitä pienempi juttu, sen kauemmin sen toteuttamiseen tuppaa menemään aikaa?
Tämä oli siis valmis luonnonvalkoinen kauppakassi, johon ompelin vanhoista koristenauhan pätkistä kirjaimet D, I, R, T ja Y. Likaista olisi ollut niin paljon proosallisempaa:) Silitystähän se vielä kaipaa.
Pari muutakin kauan tekemistä odottanutta juttua sain eilen tehtyä: ompelin neuletakin toisen kiinnitysnauhan kiinni (aikaa meni ehkä puoli minuuttia) ja korjasin aiemmin tuunaamiani kämmekkäitä, jotka tein liian isoista lapasista.
Huone on edelleen täynnään erilaisia ompelu- ja neulejuttuja, mutta niin kai sen pitää ollakin. Olisipa omituista, jos ei olisi yhtään keskeneräistä käsityötä. Sellaista tilannetta minulla ei ole varmaan koskaan ollutkaan.
***
Huomenna on taas yksi yksittäinen lomapäivä ja kenties saan jotain puuhailtuakin. Tosin lukeminenkin on jäänyt aika vähäiseksi viime aikoina. Oikein mikään kirja ei ole vienyt mennessään. Tai ehkä nyt juuri on menossa sellainen, joka näyttäisi imaisevan, nimittäin Joel Haahtelan Perhoskerääjä. Ihastuttavan tuntuinen, ainakin alku. Muistelen jonkun tai joidenkin bloginpitäjien kirjaa syksyllä kehuneen. Luin syksyllä Haahtelan Lumipäiväkirjan ja pidin siitä kovasti.
2 kommenttia:
Haahtela on mun lemppareita. Komea mies muuten. Onkohan mulla jäänyt nuorena joku idoli-vaihe elämättä, kun nyt nuo komeat miehet kiinnostaa...
Tuike, samaa mieltä Haahtelan komeudesta! Näin hänet kerran ihan livenäkin eräässä kustantajaillassa. Siitä oikeastaan kiinnostus hänen kirjoihinsa lähtikin. Pitää ehdottomasti jatkaa hänen tuotantoonsa tutustumista.
Lähetä kommentti