Leena Sarasteen ja Ulla Jokisalon valokuvanäyttely avautui Galleria Hippolytessä jokin aika sitten. Jokisalon töistä olen pitänyt aina, joten näyttelykäynti tuntui jo ennakkoon luontevalta.
Pidin todella paljon molempien naisten töistä, mutta erityisesti Jokisalon töistä. Niissä on valokuvien lisäksi käytetty muun muassa ompelua, nuppineuloja, kuvien leikkaamista....
Innostuin ostamaan Jokisalon tuotannosta kertovan kirjan. Kirja on ilmestynyt jo vuonna 2001, mutta siinä esitellyt teokset puhuttelevat minua edelleen.
Ehkäpä näyttely avasi silmiäni jotenkin. Löysin nimittäin illalla liinavaatekaapistamme mieheni Mirjami-tätivainaalta perimämme kulahtaneen lakanan, jossa oli todella kaunis monogrammi. Monogrammi pääsi esille keittiöömme. Lakana siirtyi matonkuteeksi, mutta pitsin säästin vastaisen varalle.
10 kommenttia:
Tuttu kirja. Lainaan tuota usein kirjastosta. Minä suhtaudun Jokisaloon ristiriitaisin tuntein. Riitelen hänen kanssaan, jos en muiden kanssa voi. Nimittäin olen hänen kanssaan samaa mieltä ja eri mieltä, kun katselen hänen töitään. Haastavia, jotenkin tykkään (ja toisella kertaa en).
Tuike, jännä tunne tuo "tykkään ja sitten taas en tykkääkään". Jokisalon töiden suhteen en niin ajattele, mutta kirjallisella puolella mulle Anja Snellman ja Anna-Leena Härkönen on sellaisia tykkään, en tykkää -kirjailijoita.
Jokisalon töissä sakset, langat, ompeleet, vanhat kuvat...kaikki jotenkin on mulle niin mieluisia, tärkeitä juttuja. Siinä kai selitys, miksi tykkään hänen töistään.
Minulla on samainen kirja juuri lainassa. Tykkään Jokisalon töistä paljon, välillä niitä Anja silloisen Kaurasen Side-kirjasta ihailen. Livenäkin nähnyt.
Kiitos näyttelytiedosta. Helsingissä olisi nyt myös Anu Tuomisen näyttely, jonka haluaisin nähdä ja Ateneumiin haluaisin myös pitkän taupn jälkeen.
Tuli kirjoitettua vähän virheitäkin. Unohdin kirjoittaa, että minusta kirjonta on erittäin kiinnostavaa. En osaa sitä vielä yhtään, mutta opettelen.
Oli jännä tunne huomata, että olit kirjoittanut samaan aikaan Anja Snellmanista kuin minä.
Helmiina, hauska juttu, että löytyy yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Anja Snellman varmaan muistui mieleeni juuri tuosta Jokisalo-yhteydestä. Minäkin olen sen Side-kirjan lukenut ja katsonut. En enää muista pidinkö tekstistä, kuvista muistan pitäneeni.
Nappasin viikonlopun Hesarista tiedon, että Anu Tuomisen näyttely on Galerie Anhavassa. Sinnehän on ehdottomasti mentävä. A. Tuominen kuuluu minun suosikkeihini myös.
Kirjontaa en minäkään taida, kunhan olen joitain tekstinpläjäyksiä kirjoitellut joihinkin tilkkutöihini, käyttäen siis ihan alkeellisia ketjusilmukoita. Ristipistoista olen kyllä aina pitänyt kovasti, mutta niiden tekemisessä olen huono.
A. Snellman on minullekin tykkään ja en.
Anu Tuominen on ihan ykkössuosikki ja kirjonta on kivaa. Ikänäkö haittaa ristipistojen ompelua jo (kaikki pitää elämässä tehdä ajoissa), mutta onneksi on sata muutakin kirjontaa olemassa. Kannustan kokeilemaan!
Tarkistin, että Side onkin kirjoitettu Snellman nimellä.
Helmiina, minunkin piti se katsoa HelMetistä, mutta sitten unohdin. Yllättävän kauanhan Kauranen onkin siis jo ollut Snellman ;-)
Moikka pikaiseen!
Minäkin pidän noista Jokisalon teoksista, ihan jo visuaalisestikin. Etenkin nuo mustavalkoiset joissa punaista ovat kiehtovia. Mahtava tuo ensimmäinen kuva. Teemat tuntuvat välillä olevan aika rankkoja, tai sitten olen nähnyt tuotantoa lähinnä siitä päästä.
Hessuli, S-S! Mikäli vielä jotain muistan näyttelystä niin työt eivät olleet - ainakaan kaikki - rankkoja. Oli siellä päättömiä ja sen sellaista, mutta myös lempeää huumoria. Tulikin tässä mieleeni, että pitää varmasti käydä katsomassa se näyttely vielä uudelleen.
Anu Tuomisen työtkin kävin katsomassa Gallerie Anhavassa ja olin vähän pettynyt. Näin häneltä niin upean näyttelyn Hämeenlinnassa joitain vuosia sitten, että odotin jotain vastaavaa...hmm.
Lähetä kommentti