Aurinkoista

Kamakurassa suuri Buddha ja aurinkoa. Lämpöä tuollaiset plus 15. Ihan kiva. Tiedän, tiedän, Suomessa on lunta...

Huolenaiheet:
- Finnairin lakko
- Korean tilanne

Pinkkiä

Tänään moni silmään osunut asia oli vaaleanpunainen tai pinkki. Jopa kadulta löytynyt kynä. Kävimme katsastamassa upean Taman taideyliopiston kirjaston. Sisällä kuvaaminen ei ollut sallittua.

Tokiossa

Junalla reissaaminen suuremmassa mittakaavassa on nyt taaksejäänyttä elämää. Nyt seilataan vain paikallisilla junilla ja metrolla täällä Japanin pääkaupungissa Tokiossa. Kaupunki vaikuttaa kyllä himpun verran suuremmalta kuin aiemmasta käynnistä muistinkaan. Ja väkeä on paljon. Joka paikassa.

Eilen meillä oli ihana päivä kaupungilla, kun saimme oppaaksemme tuttavantuttavan, japanilaisen Y:n. Olimme heti kohta kuin vanhat ystävät, niin helppoa oli tulla hänen kanssaan toimeen.

Ehdimme käydä kirjakaupassa, kahvilassa, kirjastossa, museossa ja teehuoneella hänen kanssaan. Tänään jatkoimme tutustumista Ueno-puiston läheisyydessä oleviin paikkoihin. Vietimme tunteja Japanin kansallismuseossa ja koska päivä oli kaunis, vietimme aikaa myös kansoitetussa Lootuslammikkopuistossa.


Tein matkan ensimmäisen kirjahankinnan. Kirja pakattiin kirjakaupan paperikansiin, joten arvoitukseksi jää - tässä vaiheessa -teille, mikä kirja on kyseessä. tiedossa on kuitenkin useamman tunnin lentomatkoja, joten kaipasin luettavaa.

Teehuoneella:


Seiki Kurodan töitä katsomassa:


Kansallismuseossa:



Ueno-puistossa:


...keväällä tämä kuja on vallan vaaleanpunainen:

Makaronijalat

Lähdimme patikoimaan. Ensin menimme junalla, sitten bussilla ja lopuksi köysiradalla. Ja sitten patikoimaan...Ei, ei, sittenkään: minulla iski paniikki, enkä voinutkaan lähteä kävelemään kapeaa polkua 1500 metrin korkeudessa. Jalat eivät vain totelleet. Piti siis kiltisti palata köysiradalla takaisin vähän alemmas ja jatkaa matkaa bussilla. Kolmen tunnin patikoinnin sijaan olimme jo vajaan tunnin kuluttua Chuzenji-järven rannalla. Järvi on noin 1000 metriä meren yläpuolella oleva vuoristojärvi. Niin kaunista, taas kerran. Siellä ylhäällä vuorella, ennen köysirataa, asusteli joukko apinoita. Myöhemmin näimme myös kylässä järven rannalla näitä punanaamoja. Olivat aika ärhäkän oloisia.

Merellä ja maalla

Matsushima-lahtea pidetään yhtenä kauneimmista Japanin luonnonnähtävyyksistä. Kruisailimme paatilla lahdella tunnin verran, melkein privaattimatkalaisina. Meitä oli kolme paatissa, jossa oli kolme työntekijää!

Rantauduimme Matsushiman kaupunkiin, jossa myös riitti kaunista katseltavaa.

Kuvakirjakirjasto/-museo

Iwakissa sijaitsee yksi kauneimmista kirjastoista, jonka olen nähnyt. Kirjasto/museotalon on suunnitellut arkkitehti Tadao Ando ja se on valmistunut vuonna 2005. Rakennus on mäellä ja isoista ikkunoista on näkymä suoraan Tyynelle valtamerelle. Kirjasto/museossa on kokoelmissa sekä japanin- että muunkielisiä kuvakirjoja eri aikakausilta.

Kirjasto/museo oli kiinni sinä päivänä, kun me teimme sinne visiitin, mutta sinnikkyydellä pääsimme kuin pääsimmekin sinne sisälle katselemaan ja kuvaamaan. Ihan ei paljastunut kirjaston/museon toimintaperiaatteet, mutta ilmeisesti se on käsikirjastotyyppinen paikka, josta ei lainata aineistoa ulos.

Monta tuttua kirjaa hyllyissä näkyi ;)

Ainu-kansaan tutustumassa

Tänään kävimme Ainu-museossa Poroto-järven rannalla Shiraoissa. Näimme ainujen musiikki- ja tanssiesityksen ja millaisissa taloissa ainut ovat aikoinaan asuneet sekä tutustuimme museossa heidän vanhoihin elinkeinoihinsa ja elintapoihinsa. Mielenkiintoista! Museossa oli esillä muuten muittenkin pohjoisten kansojen elämästä kertovia kuvia ja esineitä, muun muassa saamelaisten.

Japanin pohjoisin kaupunki

Eilen matkasimme junalla halki Hokkaidon. Maisema vaihteli, mutta etupäässä oli aakeeta laakeeta peltoa ja metsää. Metsä näytti tutulta: oli paljon kuusia ja koivuja. Välillä lumi oli peittänyt maan, sitten taas pilkisti peltoa. Lehtipuut olivat enimmäkseen lehdettömiä. Säätila oli lähellä nollaa, ainakin paikoitellen.

Päädyimme Japanin pohjoisimpaan kaupunkiin, Wakkanaihin.

Wakkanaissa ehdimme kävellä halki värikkään kaupungin, nähdä upean aallonmurtajan, haistella kalateollisuuden hajuja rannassa ja kalamarketissa ja käydä syömässä. Ehdimme myös liotella itseämme kylpylässä, joka sijaitsi talon ylimmässä kerroksessa, joten sieltä oli näköala merelle. Tässä kylpylässä naiset ja miehet kylpevät erikseen. Kummallakin puolella on kylmä allas, kuuma poreallas ja kolme muuta kuumavesiallasta, joista yksi on ulkona, parvekkeella. Lisäksi on sauna, jossa voi katsella televisiota!

Wakkanaissa näkyi Venäjän läheisyys. Muun muassa kylpylässä kyltitys oli sekä japanin että venjän kielellä.

Reissun jälkeen paluumatka junassa, kun ulkona oli jo ihan pimeää, sujui lähinnä torkkuen.

***

Kylpylän vaaka kertoi, että painostani on lähtenyt 3,5 kg vuorotteluvapaani aikana. Mitenköhän saan pidettyä kilot kurissa töihinpaluun jälkeen, jolloin ei enää ehdi kävellä 5-10 km päivässä?