lauantai 20. marraskuuta 2010

Japanin pohjoisin kaupunki







Eilen matkasimme junalla halki Hokkaidon. Maisema vaihteli, mutta etupäässä oli aakeeta laakeeta peltoa ja metsää. Metsä näytti tutulta: oli paljon kuusia ja koivuja. Välillä lumi oli peittänyt maan, sitten taas pilkisti peltoa. Lehtipuut olivat enimmäkseen lehdettömiä. Säätila oli lähellä nollaa, ainakin paikoitellen.

Päädyimme Japanin pohjoisimpaan kaupunkiin, Wakkanaihin.

Wakkanaissa ehdimme kävellä halki värikkään kaupungin, nähdä upean aallonmurtajan, haistella kalateollisuuden hajuja rannassa ja kalamarketissa ja käydä syömässä. Ehdimme myös liotella itseämme kylpylässä, joka sijaitsi talon ylimmässä kerroksessa, joten sieltä oli näköala merelle. Tässä kylpylässä naiset ja miehet kylpevät erikseen. Kummallakin puolella on kylmä allas, kuuma poreallas ja kolme muuta kuumavesiallasta, joista yksi on ulkona, parvekkeella. Lisäksi on sauna, jossa voi katsella televisiota!

Wakkanaissa näkyi Venäjän läheisyys. Muun muassa kylpylässä kyltitys oli sekä japanin että venjän kielellä.

Reissun jälkeen paluumatka junassa, kun ulkona oli jo ihan pimeää, sujui lähinnä torkkuen.

***

Kylpylän vaaka kertoi, että painostani on lähtenyt 3,5 kg vuorotteluvapaani aikana. Mitenköhän saan pidettyä kilot kurissa töihinpaluun jälkeen, jolloin ei enää ehdi kävellä 5-10 km päivässä?

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

VOi, ihana, sininen meri!
Kävelemisen lisäksi painoon varmaan vaikuttaa ruokavalio, vai mitä? Jatkat japanilaisella pöperöllä!
H

Säätäjä-Salla kirjoitti...

Moi!

Hieno painonpudotussaavutus!

Oi miten ylellinen kylpylä siellä Wakkanaissa.

Tuo kuva tienreunuspylväikön sisältä on aivan mieletön. Jospa voisin ostaa tuon sisustustauluksi! Muutenkin mykistäviä kuvia sulla teidän reissulta.

Ei ole musta viime aikoina ollut blogeilemaan eikä edes kommentoimaan, mutta mahtavaa, että matkanne tallentuu kuvineen ja teksteineen ja vieläpä näin tuoreeltaan reissun päältä! :)

Halaukset,
t. S-S-kaima

Saksi-Sadie/Bluesea kirjoitti...

H, joo, meri on aina ihana! Japanilainen ruoka on tosiaan aika kevyttä. Huh, miten voin olla sitten kotona ilman ihania ruisjuustovoileipiä? Täällä en ole juustoa juuri nähnytkään.

S-S-kaima, "tienreunuspylväikkö" on itse asiassa aallonmurtaja. Otin siitä aika monta kuvaa. Niin myös J. Katsotaan, kun tuun kotomaahan, että onko niissä joku joka olis parempi. Toki käytettävissäsi! Pakko hoidella tänne blogiin matkajutut samantien. En jaksaisi alkaa muistelemaan näitä juttuja jälkikäteen. Ja tuleepahan pikakelattua päivän aikana otetut kuvat. Teen tän niin spontaanisti ja häthätää, että tasossa olisi tietty parantamisen varaa!

Saksi-Sadie