Kulttuuripläjäys

Eilen illalla intensiivisen opiskelupäivän ja tyttären perheen luo tehdyn pikavisiitin jälkeen menimme J:n kanssa radion sinfoniaorkesterin konserttiin Temppeliaukion kirkkoon.

Oli aivan ihastuttava konsertti. Pärtin, Webernin ja Schubertin sävellyksiä. Suloinen nuori kapellimestari. Taitava kuoro. Hieno solisti.

Temppeliaukion kirkko tarjoaa upeat puitteet pimenevänä iltana pidettävälle konsertille.

Aina kun käyn kuuntelemassa live-musiikkia, harmittelen mielessäni, että miksen tule tehneeksi sitä useammin!

***

Kuluneen kuukauden aikana taide-/kulttuurielämyksiä on ollut viljemmaltikin. Kävimme katsomassa kanadalaista modernia tanssia, joka olikin vallan modernia: esityksessä tehtiin kovin paljon kaikkea muutakin kuin vain tanssittiin. Siis juostiin, puhuttiin, riisuttiin...Vaikuttavaa.

Kävin katsomassa uutta sirkusta. Ihanaa, erilaista sirkusta, jossa ei tarvinnut koko aika jännittää, onnistuvatko esiintyjät tempuissaan! Esiintyjät olivat ammattitaitoisia ja ohjelma koostui paljolti muusta kuin perinteisestä sirkuksesta, niinkuin uudelta sirkukselta voi odottaakin. Esityksessä vesi oli kiehtovalla tavalla varsin keskeisessä roolissa.

Taiteiden yönä kiertelin Helsinkiä sisareni kanssa ja koimme monenmoista: kuorolaulua Töölönlahden rannalla, näyttelyn taidegalleriassa, museon, populaarimusiikkia Senaatintorilla, ravintolakulttuuria...Oli mukava ilta, mutta olimme mielestäni viisaita, kun päätimme lähteä kotiin jo kymmenen tienoissa!

Viime viikonvaihteessa kävimme J:n kanssa katsomassa nostalgialeffan: Miklós Jancsón vuonna 1969 valmistuneen Vapauden tuulia. Näin elokuvan aikoinaan seitsemänkymmentäluvun alussa, enkä enää muistanut siitä juuri muuta kuin että siinä lauletaan ja tanssitaan. Laulamista ja tanssimista elokuvassa tosiaan on paljon, siinä sivussa nuoret innokkaat politiikan tekijät levittävät - tai yrittävät levittää - omaa aatettaan...