Katsoin eilen illalla amerikkalaista sarjaa Sano että rakastat ja neuloin samalla. Olen joskus ostanut kirpparilta hurjan paksua syklaamin punaista villalankaa kerän verran enkä aiemmin ole keksinyt mitä tuostakin tekisi. Neuloin siitä sitten pannunalustan käyttäen puikkoja nro 7. Sain jutun valmiiksi ohjelman aikana.
En katso kovinkaan paljon televisiota. Tämän hetken suosikkejani ovat Fizz ratkaisee, uutiset ja jotkin elokuvat sekä harvat dokumentit.
Sano että rakastat -sarjaa halusin kuitenkin ruveta seuraamaan, pidin nimittäin saman tuotantoyhtiön Mullan alla -sarjasta. Tämä uusi sarja ei kuitenkaan ole samalla lailla imaissut mukaansa. Henkilöhahmot ovat jotenkin stereotyyppisiä neuroottisia keskiluokkalaisia jenkkejä. Kukaan heistä ei ole oikein sellainen, josta voisi alkaa pitää. En edes muista sarjan (jota on tullut jo seitsemän osaa kymmenestä) henkilöiden nimiä. Tai yhden muistan. Eräällä pääroolissa olevalla naisella on sisar, jonka nimi on Mason.
On se kumma. Miksiköhän en vain voisi jättää väliin koko sarjaa?
