Katsoin eilen illalla amerikkalaista sarjaa Sano että rakastat ja neuloin samalla. Olen joskus ostanut kirpparilta hurjan paksua syklaamin punaista villalankaa kerän verran enkä aiemmin ole keksinyt mitä tuostakin tekisi. Neuloin siitä sitten pannunalustan käyttäen puikkoja nro 7. Sain jutun valmiiksi ohjelman aikana.
En katso kovinkaan paljon televisiota. Tämän hetken suosikkejani ovat Fizz ratkaisee, uutiset ja jotkin elokuvat sekä harvat dokumentit.
Sano että rakastat -sarjaa halusin kuitenkin ruveta seuraamaan, pidin nimittäin saman tuotantoyhtiön Mullan alla -sarjasta. Tämä uusi sarja ei kuitenkaan ole samalla lailla imaissut mukaansa. Henkilöhahmot ovat jotenkin stereotyyppisiä neuroottisia keskiluokkalaisia jenkkejä. Kukaan heistä ei ole oikein sellainen, josta voisi alkaa pitää. En edes muista sarjan (jota on tullut jo seitsemän osaa kymmenestä) henkilöiden nimiä. Tai yhden muistan. Eräällä pääroolissa olevalla naisella on sisar, jonka nimi on Mason.
On se kumma. Miksiköhän en vain voisi jättää väliin koko sarjaa?
1 kommentti:
Joo onhan se kyllä jännä, että joitain sarjoja vain rupeaa seuraamaan ja sitten ne on nähtävä, vaikka ei mikään huippusarja olisikaan. Lost on mulla ollut sellainen, mutta nyt Aaronin synnyttyä niitä on nauhalla katsomattomana vaikka kuinka monta, kun sitten se telkkarin töllääminen jäi, etenkin ohjelmien, joita ei voi isomman nähden katsoa. Sieltä niitä sitten joskus katselen pois, jos tuo Antto vaikka keksii nukkua päiväunet (= nykyään harvoin).
Muutenkin tulee katsottua telkusta vain lastenohjelmia. Mulla ei ole oikein vain tapana laittaa töllöä päälle, ja meillähän pitäisi painella niin monen kaukosäätimen nappuloitakin, etten jaksa nähdä sitä vaivaa. Niinpä tulee katsottua lähinnä paria mielestäni harvinaisen viihdyttävää realitysarjaa (yleensä siis noin kahdesti viikossa), eikä enempää katso Jannekaan. Lastenohjelmat tulevat yleensä nauhalta, joten hukkaan menee tv-luvat. :/ Mutta kunnostaudun joku päivä.
Sitä juuri kaipailen kunnon telkun katselulta, että tulisi siinä ohessa vaikka neulottua. Ihanan muhkea pannunalunen! Meillä on muuten toki yhä käytössä se aikanaan tekemäsi luonnonvalkoinen pannulappu, joka on vastaavasti ainaoikein-neuletta, sekin miellyttää mua konstailemattomuudellaan.
Lähetä kommentti