Sain vihdoin tehtyä poikanuken. Mikähän siinä on, että nämä meinaavat aivan väkisin vääntyä tytöiksi? Kieltämättä tämäkin näyttää vähän feminiiniseltä. Tämä sai nimekseen Kalle, isäni mukaan. Vasta nuken valmistuttua tajusin etteihän tällä nukella ole edes isäni värejä: hänellä oli tummat suorat hiukset ja siniharmaat silmät, nukella ruskea kihara tukka ja vihreänruskeat silmät. Eipä haitanne! Tämä on viides tänä vuonna valmistunut Unicefin Anna ja Toivo -nukkeni.
2 kommenttia:
Moi! On vähän feminiinisen näköinen mutta selvä poika kuitenkin, oisko sitten ns. kaunis poika! :) Ihana untuvaisen näköinen tukka, tekee mieli silittää. Ahkera olet ollut Unicef-nukkejen kanssa. Mulla ei ole ensimmäistäkään valmistunut tämän vuoden aikana, ei edes edennyt. No, ehtii vielä. Laskin, että sulla on tätä tahtia vuoden lopussa noin kolmekymmentä uutta koossa :) Paitsi että osa näistä oli ehkä aloitettu viime vuoden puolella. Silti upea juttu!
S-S, olen saanut yllättävän monta nukkea valmiiksi tänä vuonna. Osa noista tosiaan on aloitettu jo viime vuoden puolella. En usko, että ihan 30 nukkea edes yritän saada aikaan vuoden aikana, kun nyt on niin monia muitakin projekteja, kuten Marttojen vauvasukkien tekoa - ja tietenkin ne neulegraffitit.
Parhaana vuonna sain tehtyä 27 nukkea ja se oli mielestäni kyllä jo aika paljon.
Nukkien tekeminen on vaan niin palkitsevaa. Ihana saada käyttää kierrätysmateriaaleja ja nukkien tuottohan menee lyhentämättömänä kehitysmaiden lasten rokotusohjelmaan, joten tuntee tekevänsä oikeasti hyvää.
Sulla on ollut kiireinen alkuvuosi, joten ymmärrettävää,että et ole ehtinyt nukkien tekoon. Sitäpaitsi ne sun kaksi pientä käsityötä (Aat) työllistävät varmasti ihan kiitettävästi.
Lähetä kommentti