Toivuttuani vuorokauden kestäneestä vatsataudista kokosin lankakätköistäni pieniä punaisia keriä ja ryhdyin neulomaan.
Kaulaliinan neulominen on niin helppoa, että silloin voi keskittyä tekemään jotain muutakin. Tällä kertaa se muu tekeminen oli Anna-Leena Härkösen uusimman romaanin Ei kiitos kuuntelemista äänikirjana. Olikin muuten tasan ensimmäinen kerta, kun kuuntelen äänikirjaa. Sehän on siinä mielessä mukavaa, että samalla voi tosiaan tehdä jotain muutakin. Koko teos koostuu kahdeksasta cd:stä. Sain tänään kuunneltua kolme ensimmäistä. Jaa-a. En vielä oikein osaa sanoa mitä mieltä olen. Minulla on kirjasta myös varaus kirjastossa. Olen varausjonossa noin sijalla 1 500, joten olen ihan tyytyväinen, että keksin varata kirjan tässä muodossa.
