Toivuttuani vuorokauden kestäneestä vatsataudista kokosin lankakätköistäni pieniä punaisia keriä ja ryhdyin neulomaan.
Kaulaliinan neulominen on niin helppoa, että silloin voi keskittyä tekemään jotain muutakin. Tällä kertaa se muu tekeminen oli Anna-Leena Härkösen uusimman romaanin Ei kiitos kuuntelemista äänikirjana. Olikin muuten tasan ensimmäinen kerta, kun kuuntelen äänikirjaa. Sehän on siinä mielessä mukavaa, että samalla voi tosiaan tehdä jotain muutakin. Koko teos koostuu kahdeksasta cd:stä. Sain tänään kuunneltua kolme ensimmäistä. Jaa-a. En vielä oikein osaa sanoa mitä mieltä olen. Minulla on kirjasta myös varaus kirjastossa. Olen varausjonossa noin sijalla 1 500, joten olen ihan tyytyväinen, että keksin varata kirjan tässä muodossa.
2 kommenttia:
Moikkeli!
Ihana kaulaliina, tosi suloinen! Hauskalta näyttivät kerätkin tuossa kuvassa. Kivasti kertynyt sukulaisvärisiä lankoja.
Kummasti tuota lankakerää näyttää nurkkiin kertyvän. Nyt olen jo saanut tuotua kopperosta (kellarista) melkein kaikki langat ja kankaat. Siellä taitaa olla enää pari kassia lankoja ja pari kassia kankaita. Hupsista hei, kun onkin kertynyt näitä materiaaleja. Pitäisi nyt vaan tehokkaasti neuloskella. Kaulaliinat ovat helppo nakki, mutta eihän niitäkään kukaan ihan tolkuttomasti tarvitse.
Lähetä kommentti