Eilen illalla katselin ihanaista
Tyttö ja helmikorvakoru -elokuvaa telkasta ja neuloin samalla Tytylle kaulaliinaa.
Villalangat olen joskus saanut tyttäreltäni. Pienen pieniä keriä taisi olla kymmenkunta. Oikein ihananväristä lankaa, jota oli kiva neuloa isoilla bambupuikoilla.
Tänä iltana pohdin opiskeluihin liittyvää tehtävää ja päättelin neuleen lankoja. Ompelin kaulaliinaan pienen Nasu-merkin, jonka nappasin taannoin kierrätyskeskuksen tästä saa ottaa -laarista.
Ylemmässä valokuvassa kaulaliinan väri on lähempänä sitä miltä se näyttää luonnossa.
Onkohan tämä kaulaliina liian lyhyt? Onneksi jäi kaksi pientä kerää, joilla voin vielä jatkaa, jos tarpeen. Tänään nähdään, joten voin tarkistella.
Kaulaliinan neulominen on niin helppoa, että silloin voi keskittyä tekemään jotain muutakin. Tällä kertaa se muu tekeminen oli Anna-Leena Härkösen uusimman romaanin Ei kiitos kuuntelemista äänikirjana. Olikin muuten tasan ensimmäinen kerta, kun kuuntelen äänikirjaa. Sehän on siinä mielessä mukavaa, että samalla voi tosiaan tehdä jotain muutakin. Koko teos koostuu kahdeksasta cd:stä. Sain tänään kuunneltua kolme ensimmäistä. Jaa-a. En vielä oikein osaa sanoa mitä mieltä olen. Minulla on kirjasta myös varaus kirjastossa. Olen varausjonossa noin sijalla 1 500, joten olen ihan tyytyväinen, että keksin varata kirjan tässä muodossa.
Olen muutaman vuoden aikana neulonut toistakymmentä Unicef-nuken puseroa aivan pienistä lankanysistä. Nyt päätin neuloa pikkukeristä kaulaliinan. Lankoja olen saanut ja kerännyt sieltä ja täältä. 
Eilen illalla katselin ihanaista Tyttö ja helmikorvakoru -elokuvaa telkasta ja neuloin samalla Tytylle kaulaliinaa. 
Ylemmässä valokuvassa kaulaliinan väri on lähempänä sitä miltä se näyttää luonnossa.