Iso Vaalee (ent. Härkää sarvista)

Se valkoista valkoisella -tilkkupeittotekele, josta olen jo aiemminkin bloggaillut, pääsi viikonloppuna uuteen vaiheeseen: kaikki 729 kymmenen neliösenttimetrin kokoista kangaspalaa muodostavat nyt yhtenäisen pinnan, jota reunustaa 15 senttimetrin levyinen kaistale.

Työstä on siis jäljellä vielä taustakankaan ompelu ja vanun laittaminen sekä tikkaaminen.

Kokeilin miltä peitto näyttää ikkunaa vasten. Oikeastaan valkoista-valkoisella-kankaat tulevat kauniimmin esiin, kun valo heijastuu takaa, mutta sellaista efektiä ei voi sänkypeittoon toteuttaa. Päätin kuitenkin muuttaa alkuperäistä suunnitelmaa niin, että jätän 15 cm:n reunuksen ohueksi eli siihen ei tule vanua eikä taustakangasta.

Olen taas kerran päättänyt, että näin suurikokoista tilkkutyötä en enää koskaan tee.

Sen sijaan suunnittelen jo huoneeseeni sekä tilkkutyönä tehtäviä verhoja että sänkypeittoa 8-) Ensin kuitenkin tämä Iso Vaalee pitää saada valmiiksi.

Härkää sarvista

Päivän liikuntasuoritus tuli tehtyä, kun pyöräilimme J:n kanssa ensin tyttären ja sitten anopin luo. Takaisin ajaessamme oli pientä sateen ripeksintää, mutta eipä se pahemmin tahtia haitannut. Haimme vielä ennen kotiintuloa matkakuvamme liikkeestä. Niitäpä olikin aikamoinen satsi (ehkä parisataa). No, niiden albumiin laitto jääköön jonnekin tulevaisuuteen.

Siis härkää sarvista eli tartuin jo neljättä vuotta työn alla olleeseen vanhemman isonsiskon synttärilahjapeiton tekemiseen. Olen vuosien varrella saanut ison joukon erilaisia valkoisia ja valkoista valkoisella -kuosisia kankaita peiton tulevalta omistajalta. Päätin jo aika alkuvaiheessa, että teen mahdollisimman yksinkertaisen peiton. Sellaisen saa aikaan 10 x 10 cm:n neliöistä. Niitä olen tässä vuosien varrella leikellyt ja ommellut yhteenkin (9 palan blokeiksi). Nyt minulla on näitä 9 palan blokkeja ommeltuna yhteensä 71. Peittoon niitä tarvitaan kaiken kaikkiaan 81. Koko peittoon tulee yhteensä 729 palaa + reunukset ja tausta. Tänä iltana leikkasin nuo puuttuvat 90 palaa, jotka siis ompelen 10 blokiksi.

Pienten osien ompeleminen on varsin simppeliä, mutta kun alan sommittelemaan peittoa kokonaisuudeksi ja peiton koko kasvaa ja kasvaa, on työn käsittely aika haastavaa. Hankalin vaihe on taustakankaan ja vanun liittäminen työhön.

Synttärijuhlia vietetään kuukauden kuluttua, joten onhan minulla tässä vielä aikaa ommella. Olen kuitenkin tämän päivän aikaansaannokseeni aika tyytyväinen: homma sentään starttasi!

Annan itselleni luvan tehdä muita käsitöitä vasta, kun olen saanut tämän peiton valmiiksi. Jonossahan erilaisia keskeneräisiä töitä on vaikka muille jakaa...

Saksi-Sadie

Pikkuisimman peitto

Nuorimmaisin lapsenlapsistamme, Fa, sai isovanhemmilta nimenantojuhlassa lahjaksi tekemäni tilkkupeiton. Olen tehnyt vastaavanlaisia vauvapeittoja ainakin parikymmentä. Idea on yksinkertainen: 10 x 10 cm:n paloja leikataan, sommitellaan ja ommellaan. Tässä työssä on 54 palasta ja reunat ovat 10 cm:n levyiset. Tällaisesta saa jo ihan mukavan kokoisen pikkupeiton.

Fa:n peittoon käytin erisävyisiä yksivärisiä punertavia kankaita. Tarkemmin ottaen joukossa on jokunen aivan valkoinenkin palanen. Reunuskankaan ostin ihanasta tilkkutyökaupasta Amsterdamista joulukuussa, tyttären laitettua tekstiviestin, että ultraääni näyttää tytön olevan tulossa.

Aiemmissa töissäni olen tehnyt taustan yhdestä kankaasta, mutta tällä kertaa päätin tehdä peitosta kääntömallin. Taustan päätin tehdä vihreän eri sävyistä, edelleen yksivärisistä kankaista. Mukana on sekä puuvillaa että pellavaa, taitaapa kyllä olla jotain keinokuituakin, joita en yleensä tilkkutöissäni käytä. Etu- ja taustakankaan välissä on ohut vanu, jonka olen tikannut kiinni muutamalla pistolla joka toisesta tilkun palasta.

Olen kohtalaisen tyytyväinen tähän peittoon. Minua itseäni viehättää peiton punainen puoli enemmän. Peitto sopii oikein hyvin Fa:n luonnonvalkoiseen kangaskehtoon ( johon olen ommellut verhon valkaisemattomasta lakanakankaasta).

Saksi-Sadie

Tilkkuilua

Pitää kertoa vähän menneestä, kun sormivamma estää tekemästä nyt ompeluhommia.

Tilkkutöitä tehdessäni sakset ovat sivuroolissa, koska olen tottunut käyttämään leikkuria, viivainta ja leikkuualustaa. Ne ovatkin aivan mahtavat apuvälineet tilkkutöiden teossa. Olen lähes koko ikäni tehnyt tilkkutöitä, mutta vasta 90-luvun alussa, oltuani työväenopistossa kurssilla, tajusin miten paljon helpompaa homma on, kun on kunnon työvälineet.

Lupasin viime syksynä tehdä eräälle tutuntutulle tilkkuseinävaatteen hänen mökilleen. Tilaaja oli nähnyt joitakin tekemiäni pienempiä juttuja (pannulappuja ja sen sellaisia) ja oli ilmeisesti tykännyt niistä sen verran, että halusi itselleen minun tekemäni työn.

Tapasimme ja sovimme perusasiat työn mallista, koosta ja värityksestä sekä sain joitain tilaajan omia kankaita, joita hän halusi tilkkutyöhön.

Olen tehnyt hirsimökkitekniikalla useampia peittoja aiemmin ja pidän sekä tekniikasta että lopputuloksesta.

Tämä työ eteni varsin tahmaisesti. Ensin meillä oli pitkään remontti kotona eikä todellakaan tilaa ompelutöille. Myöhemmin tuli sitten kaikenlaisia muita kiireitä. Onneksi työllä ei ollut kiire.

Meilailin työn tilaajan kanssa ja lähettelin luonnoksiani ja sommitteluehdotuksiani hänelle. Näimmekin vielä kerran ennen työn valmistumista.

Sain seinävaatteen valmiiksi vihdoin juhannuksena. Olen itse aika tyytyväinen tulokseen, vaikka tietenkin, jos nyt aloittaisin alusta, tekisin monta kohtaa toisin.

Saksi-Sadie