Elämänkumppanini J teki eilen työtä käskettyä ja sai korjattua vanhan laatikoston. 60-lukulaisesta varsin tavanomaisen näköisestä laatikostosta saatiin vielä oikein käyttökelpoinen säilytysyksikkö, kun J lyhensi sen jalat ja liimasi ne kiinni sekä naulasi laatikoston päälle suojalevyn.
Nyt laatikosto on näpsäkästi ompelupöytäni alla ja laatikot on omistettu ompelutarvikkeille. Laatikosto on osa kirjoituspöytää, jonka isäni osti minulle 40 vuotta sitten. Jonkinlaista tunnearvoa sillä siis on! Huomasin vasta eilen, että laatikoston taustassa on isolla teksti: sekunda. No, eipä tuo ole tässä vuosikymmenien saatossa haitannut mitään. Ylimmässä laatikossa on lukko, mutta se on jossain vaiheessa hajonnut ja avain kadonnut.
Uusi (viime talvena ostettu) IQ-lamppukin on nyt katossa. Minulla ei olisi kärsivällisyys tuollaiseen älykkyystehtävään riittänyt, joten oli oikein hyvä, että J sen kokosi ;-) IQ on todella ihana lampunvarjostin, josta valo taittuu kauniisti. Siitä saan hyvän yleisvalon huoneeseen, mutta työpöydille pitää saada pimeitä iltoja varten vielä lisävaloa.
Lamppu ilman valoa päiväsaikaan onkin aika erinäköinen kuin pimeällä ja valaistuna. Lamppu koostuu 30 samanmuotoisesta kappaleesta, jotka on liitetty tietyn mallin mukaan toisiinsa. Oi, mikä oivallus joltain lampunvarjostinten suunnitelijalta (tanskalaista disainia taitaa olla).
Olen aina ihastellut taiteilija Miina Äkkijyrkän peltilehmiä ja monia muita hänen kättensä töitä. Ilahduin kovasti, kun sain uuteen huoneeseeni sinne täydellisesti sopivan Miinan lehmäkuvallisen hiirimaton. 
Olohuoneen kirjahyllystämme kirjojen takaa löytyi siellä puoli vuotta luurannut pöytävalaisin. Otin sen parempia lamppuja odotellessa työvalokseni pimeää karkottamaan. 
