Sapporo

Hokkaidon pääkaupungissa Sapporossa vietettiin vaihteeksi ihan kaupunkipäivää. Sapporossa on liki 2 miljoonaa asukasta, joten aikas iso kaupunki on kyseessä. Kaupungin keskustan kadut ovat kuitenkin varsin väljiä ja vaikutelma on avara. Suurin osa rakennuksista näyttää olevan varsin uusia. Kirpakassa, mutta aurinkoisessa loppusyksyn säässä oli mukava tutustua uuteen kaupunkiin.

Unisukat

Matsumoton lankakaupasta löytyi liukuvärjättyä villasekoitelankaa, joka oli juuri sen väristä kuin tavoittelinkin eli syksyinen vuorimaisema oli hakusessa. Neuloin langasta (kaksi kerää, yhteensä 60 g) sukat, joista tuli unisukat, sillä minulla on mukana vain yhdet, tuohon lankaan hiukan liian paksut puikot ja sukista tuli lepsut. Tykkään niin noista eriparisista värikkäistä! Kirkkaampi on ehdottomasti vasemman jalan sukka ;-)

Kylpemässä

Lähdimme aamulla junalla alueelle, jossa on paljon kylpylöitä. Kohteena oli tällä kertaa paikka, jossa saattoi kylpea ulkona. Oih, kylläpä olikin rentouttava kokemus lillua tuossa vaaleanturkoosissa vedessä. Paluumatkalla junassa tuli uni ihan väkisin.

Isänpäivän konsertti

Matsumoton turistitoimiston vinkkaamina päädyimme tänään isänpäivän (siis Suomessa vietettävän) konserttiin. Olipas vallan ihastuttava pariskunta, joka soitti shamisenia. Rouva lauloi välillä. Sitten juotiin teetä ja syötiin paakelsia. Ja musisointi jatkui. Päälle päätteeksi lauloimme yhdessä helpohkon japaninkielisen laulun ja saimme kokeilla miten shamisen soi. Ihan hassu juttu oli se, että olimme pienessä konserttitilassa - ehkä pariskunnan kodin yhteydessä oleva pieni sali? - ainoat kuuntelijat J:n kanssa. Ei hassumpaa. (Kuvaaminenkin oli sallitua.)

Tsumagosta Magomeen

Patikoimme Kiso-laaksossa Tsumagosta Magoneen. Molemmat ovat pieniä viehättäviä kaupunkeja, joissa on säilynyt suhteellisen paljon vanhaa talokantaa. Polku kulki halki kauniin metsän ja maasto oli hyvin vaihtelevaa. Käveltävää kertyi yhteensä vajaa 8 kilometriä. Polun varrella varoiteltiin karhuista ja aika ajoin oli mahdollista kilkattavalla kellolla pelästyttää lähimetsän pedot karkuun. Onneksi ei meidän tiellemme karhuja osunut. Magonessa eräs kauppias kertoi, että viime kuussa oli karhu yhtä henkilöä raadellut lähimetsässä.

Japanin alpeilla

Varsin talvisiin maisemiin pääsimme, kun matkasimme muun muassa junalla, johdinautolla ja köysiradalla 2500 metrin korkeuteen Japanin alpeille. Pakkasta oli jonkin verran. Korkeimmalla paikalla maassa oli lunta jo metrin verran. Kaikki rinkassa olleet lämpimät vaatteet olivat tarpeen. Kaunista, oi, niin kaunista, taas.

Väriterapiaa

Juna vei meitä hitaasti vuorten rinteitä pitkin sateessa ja sumussa. Vuorten rinteillä kasvavat puut hehkuivat syksyn upeissa väreissä. Kuviin ei oikein tallentunut se kaikki värien räiske, mutta tunsin olleeni kolmen tunnin väriterapiaistunnossa. Reissun päätteeksi kävimme kylpemässä vuoristohotellin kylpylässä. Kyllä teki hyvää kylmähkön ja märähkön reissun jälkeen loikoilla kuumassa altaassa ja katsella näköalaikkunasta värikästä vuorenrinnettä.

Nyt tekisi kovasti mieli saada joitain syksynvärisiä lankoja. Tarvitsisin villasukat itselleni, minä - syksyihminen.

***

Matkalla takaisin Toyamaan näin junan ikkunasta kolme luonnossa elelevää apinaa. Ennen en ole luonnossa eläviä apinoita nähnyt. Olipa aika jännää!