Joulutorttu

Halpa remppa -bloggaaja sai minut innostumaan kankaisen joulutortun väsäämisestä. Hän nimittäin kommentoi, kun kerroin tekemästäni kankaisesta karjalanpiirakasta, että olisi kiinnostava nähdä kankainen joulutorttu.

Ensin ostin Eurokankaasta ihan väärän väristä huopaa. Torttu näytti siltä kuin se olisi tehty ruisjauhoista. Tänään kävin Tiimarista ostamassa sopivamman väristä huopaa. Ruskea "luumuhillo"-kangas on löytynyt kangaskätköistäni.

Karjalanpiirakkaan verrattuna tämän tekeminen on unelmaisen nopeaa. Karjalapiirakkaa väkersin monta tuntia, tähän meni ehkä viisi minuuttia.



Kiitos, Halpa remppailija! Tämä on varmaan ihan kiva pikkutytön joulukahvikesteihin.

Lyhennys

Oli pakko lyhentää neulemekko, jonka viikonloppuna sain tehtyä Tytylle. Se oli yksinkertaisesti liian pitkä (varsinkin kun oli vielä niin kapeakin). Armotta vain pois helmasta toistakymmentä senttiä ja siihen tilalle helmineuletta seitsemän kerrosta.

Keksimme tyttären kanssa onneksi heti käyttöä leikatulle helmapalalle. Siitä alkoi syntyä Tytyn pikkuiselle vauvasiskolle mekko. Melkein samanlainen siis kuin isonsiskon mekko, tosin isonsiskon mekosta puuttuu nyt helmasta sydänraita.

Joulusukka ja sydämet

Sain jouluaiheisen tilauksen tyttäreltä. Ensinnäkin piti tehdä joulusukka ja toisekseen pieniä sydämiä. No, tällaiset sain aikaan:



Sukan tein tänä syksynä kirpparilta ostamastani pellavableiseristä. Takki ei sittenkään ollut minulle oikean mallinen, joten se päätyi saksittavaksi. Tähän sukkaan meni vain hihat takista, joten minulla on vielä pellavaa käytettäväksi muihinkin ompeluksiin. Joulusukassa on kankaalle painettu valokuva noin 50 vuoden takaa (olen kuvassa sisarusteni ja yhden serkkuni kanssa joulunvietossa). Pitsi ja siksaknauha löytyivät käsityötarpeistoistani.

Tytär tilasi myös pieniä sydämiä ovikranssiin laitettavaksi. Tein ne (sydämen mallin nappasin Säätäjä-Sallalta saamastani sydänheijastimesta) kernipöytäliinan jäännöspaloista ja täytin vanhan tyynyn vanulla. Punainen silkkinauha löytyi laatikon pohjalta.

Tänään en mennyt ulos

Ei ole meillä aiemmin parvekekukat kukkineet vielä marraskuun lopussa:



Katsoin huoneestani ulos, eikä tehnyt mieli mennä pyryyn:



Tuli sisäpäivä.

Kimppakäsityö

Kotilieden numerosta 21/2008 (4.11.2008) löytyi näin söpö tytön neulemekko:



Sellainen piti saada tehtyä tyttärentyttärelle. Minulta löytyi violettia Seitsemää veljestä, josta pari vuotta sitten aloin neulomaan samaiselle pikkuneidille neuletakkia. Se ei valmistunut koskaan. Niinpä purin tekeleen ja käytin langat työn alkuunsaattamiseksi. Tyttäreltä löytyi samaista lankaa, samanvärisenä. Päästiin siis käsiksi neuletyöhön. Minä siis aloitin neuleen, mutta pian tytär innostui hommasta ja halusi neuloa.

Aika joutuisastihan tuo mekkonen valmistui. Tänään päättelin langat ja höyrytin vaatteen. Erityisesti helma, jonka minä olin neulonut puretusta langasta, oli ikävän röpöläinen.

Tarkkaan katsoen neuleesta näkee milloin neuloja on vaihtunut: minun neulekäsialani on löpsympi kuin tyttären napakka neule.

Valmis mekko on pidempi kuin ohjeen mekko. Tyttärentyttärelle mekko ulottuu pohkeen puoleenväliin.

Valmista mekkoa ei vielä ole testattu ensi viikonvaihteessa 4 vuotta täyttävälle Tytylle, mutta eilen hän jo totesi, että siitä tulee hänen lempimekkonsa!

Pienten puuhastelua

Tytär tuli lasten kanssa yökylään. Lapsenlasten kanssa on kiva puuhastella kaikenlaista. Tällä kertaa me paneuduimme tyttären kanssa hänen tyttärensä neulemekon neulomisohjeisiin (kimppaneule!). Sillä aikaa Typo ja Tyty puuhasivat.

Tuloksena pahvimiekkoja ja nappihelmikaulakoru:

Punaista ja turkoosia (vähän violettia ja vihreää)

Tänä aamuna tuntui, että kodista ei löydy muita värejä kuin punaista ja turkoosia.

WC:ssä:





Keittiössä:








Olohuoneessa:





Omassa huoneessa:







Yllä olevat kuvat otin aamulla. Kun tulin töistä kotiin, odotti Violetilta tilaamani narupaketti keittiön pöydällä:



Kiitos Violetille!