Sellainen piti saada tehtyä tyttärentyttärelle. Minulta löytyi violettia Seitsemää veljestä, josta pari vuotta sitten aloin neulomaan samaiselle pikkuneidille neuletakkia. Se ei valmistunut koskaan. Niinpä purin tekeleen ja käytin langat työn alkuunsaattamiseksi. Tyttäreltä löytyi samaista lankaa, samanvärisenä. Päästiin siis käsiksi neuletyöhön. Minä siis aloitin neuleen, mutta pian tytär innostui hommasta ja halusi neuloa.
Aika joutuisastihan tuo mekkonen valmistui. Tänään päättelin langat ja höyrytin vaatteen. Erityisesti helma, jonka minä olin neulonut puretusta langasta, oli ikävän röpöläinen.
Tarkkaan katsoen neuleesta näkee milloin neuloja on vaihtunut: minun neulekäsialani on löpsympi kuin tyttären napakka neule.
Valmis mekko on pidempi kuin ohjeen mekko. Tyttärentyttärelle mekko ulottuu pohkeen puoleenväliin.
Valmista mekkoa ei vielä ole testattu ensi viikonvaihteessa 4 vuotta täyttävälle Tytylle, mutta eilen hän jo totesi, että siitä tulee hänen lempimekkonsa!
6 kommenttia:
Ihana mekko! Ei kuvasta ainakaan välity käsialaero. Miten olet(te) kirjoneulettakin jaksanut/-neet ja osannut/-nneet?
Innostuin muuten nyt viikonloppuna neulonnasta ja rupesin testaamaan vähän sellaista villapaitareseptiä, jolla olit tehnyt nukelle paidan, se jossa oli kainalo jotenkin neulottu jännästi. Yhdistin siihen, joka oli Ha:n kirjassa, tavallaan niin kuin kulman teki se etukappale. En osannut mitoittaa silmukkamäärää oikein, eikä ensimmäinen kokeilu onnistunutkaan. Siitä tuli joku pontso vai miten se kirjoitetaankin :)
Upea mekko!
Kun Salla saa käsityökaupan nettiin, tuollaiset mekot menisivät kuin kuumille kiville. Kauanko teillä meni aikaa mekon tekemiseen? (Itselläni menisi arviolta 3,5 vuotta...)
S-S! Minustakin mekosta tuli ihan söpö. Jännitän vähän miten kirnulta ja kapoisalta se näyttää Tytyn päällä. Ehkä kuitenkin ok, koska I sanoi sovittaneensa tekovaiheessa. Kirjoneuleen teko ei ole ollenkaan vaikeaa, kun on ohje. Sitä vaan seurailee ;-)
Onnea neuleinnostukselle. Se on kyllä suorastaan terapeuttista puuhaa. Lukaisin tässä yhden kirjankin, jossa nimenomaan puhuttiin neulonnan tästä aspektista.
Halpa remppa! Tervetuloa vastavierailulle blogiini. Kiitos mekkokehuista!
Kyllä tuota mekkoa pari viikkoa väkerrettiin, toki siinä oli monia päiviä jolloin ei neulottu. Me olemme tyttäreni kanssa molemmat aika nopeita neulojia, mutta kieltämättä, kyllä tuollaisen mekon tekemiseen menee tunti poikineen eli ei oikein tuntipalkoille pääsisi...
Moi! Ei liity varsinaisesti aiheeseen paitsi tytölle neulomisen osalta, mutta katos, mitä löysin yhdestä blogista:
http://inkivaari.blogspot.com/2008/10/pinwheel-sweater.html
Että kun malli on nyt mielestäni sellainen, etten ihan kuitenkaan viitsi meidän pojille toteuttaa. Jos sitten aikuiskoossa jaksain joskus! Helpoksi kehuvat.
Moi S-S! Joo, mä olen jo katsellut monasti tuota Inkan sivulla olevaa ihanaa neuletakkia. Olen jo langatkin katsonut ja vähän mietiskellyt, että ymmäränkö ohjeesta mitään. Kyllä haluan kokeilla, on sen verran söpönen.
Neulemekkoa päästiin tänään kokeilemaan Tytyn päälle. Ihan liian pitkä se on harmi kyllä. Siispä leikkasin helmasta pois runsaat 10 senttiä ja neuloin tilalle 7 riviä helmineuletta. Soma sydänrivistö jäi siis tykkänään mekosta veks. Aika makkarankuori mekko myös on, kapoinen siis. No, neulehan toisaalta venyy.
Leikkaamastani sydänreunasta alettiin jo tyttären kanssa vääntämään mekkosta vaavelille. Saa pikkuisin sitten samanlaisen mekon kuin isolla siskolla on (tai ison siskon mekostahan nyt sitten puuttuu se sydänkuvio).
Ai joo, taisikin olla blogipäiväkertomuksessasi joskus tuonkin blogin nimi. Siksi siis kuulosti niin tutulta!
Onneksi neule venyy kivasti käyttäjänsä päälle. Poikkeuksena kinttanat neuletakit: kiusallista, kun venyy niin, että napit menevät kyllä kiinni mutta tuntuvat olevan ikään kuin varsien päässä! x-)
Lähetä kommentti