Kolmantena ja neljäntenä päivänä

Ehdin imeä häivähdyksen intialais-amerikkalaisesta kulttuurista, kun katsoimme J:n kanssa Namesake-Kaima-elokuvan (dvd). Liikuttava ja kaunis elokuva perhesiteistä ja muukalaisuudesta.

Ja takaisin Berliiniin.

Kolmantena matkapäivänä helle jatkui - tai oikeastaan vain yltyi ja päätimme mennä uimaan. Ensin kuitenkin hotellin aamiaiselle, joka oli ihan kelpo sellainen. Itse asiassa parhaasta päästä näitä eurooppalaisia hotelliaamiaisia (siis meidän kokemiamme).

Olimme joka päivä liikenteessä aamusta iltaan, vähintään 10 tuntia. Onneksi siis oli se kaikkiin kulkuneuvoihin käyvä lippu ja kulkuneuvojahan B:ssä riittää. Hotellin lähellä oli metroasema, joten se tuli varsin tutuksi meille.

Uimapaikan lähellä oli East Side Gallery eli muurin rippeet maalattuina ja -valitettavasti - töhrittyinä. Maalaukset ovat varmasti olleet hienot uusina, mutta nyt kyllä varsin lohdutonta katseltavaa. Niinpä kiiruhdimme uimaan. Badeschiff oli aivan mahtava uimapaikka: kloorinsininen allas, joka on rakennettu Spree-jokeen. Kokonaisuuteen kuuluu myös hiekkaranta, pari rantabaaria ja laituri, jolta altaaseen pääsee. Laiturilla oli kylmävesisuihku - ja sieltä sitten 24-asteiseen veteen altaaseen. Ah, olipas virkistävää!

Helleraja ylittyi, joten veden virkistävä vaikutus ei valitettavasti riittänyt kovin pitkälle.

Nautimme päivän aikana sekä vietnamilaisen että japanilaisen keittiön tuotoksia. Nam, nam.

Loppupäivästä kävimme vielä viileässä Alte Nationalgaleriessa Museosaarella ihailemassa 1700-1800-luvun taidetta.

Neljäntenä päivänä

Jo kotona katsoimme säätiedotuksia ja totesimme, että alkumatkan ohjelmassa kannattaa olla ulkokohteita, koska luvassa oli sadetta loppuviikosta. Perjantaiaamuna herätessämme vettä satoikin hiljaksiin ja taivas oli tasaisen harmaa. Ei hätää, olimmehan ottaneet kertakäyttösadetakit mukaamme. Ja kyllä niille riittikin käyttöä lähes koko päiväksi.

Neues Nationales Galeriessa avautui Hiroshi Sugimoton retrospektiivinen valokuvanäyttely. Ennestään tämä japanilaissyntyinen, Yhdysvalloissa vuosikymmeniä asunut valokuvaaja ei ollut minulle tuttu. Avarassa galleriassa suurikokoiset yksinkertaiset työt pääsivät oikeuksiinsa. Näyttelyhuoneiden seinillä olevat tekstisitaatit ja haastatteluvideo valottivat valokuvaajan ajattelua ja tapaa työskennellä.

Päivän toinen vierailukohde oli Staatsbibliothek aivan edellisen gallerian vieressä. Olimme käyneet siellä jo aiemmin ja saaneet tympeän kohtelun: emme päässeet sisälle, koska meillä ei ollut kirjastokorttia. Sellaisen hankkiminen olisi maksanut 10 euroa. Periaatteessa en ole valmis maksamaan kyseisestä kortista! No, olin jo ehtinyt miettiä millaisen tulikivenkatkuisen palautteen lähettäisin kyseiseen kirjastoon, mutta tämä ajatus osoittautuikin turhaksi, kun menimme siis toistamiseen kirjaston aulaan. Sieltä meidät ohjattiinkin tällä kertaa kirjastonhoitajan luo, joka lupasi selvittää josko hänen kollegansa voisi kiertää kanssamme ja esitellä meille kirjaston. Kului vartti ja asia oli selvä. Kolme espanjalaista arkkitehtiopiskelijaa liittyi joukkoomme. Saimme reippaan kirjastonhoitajamiehen esittelemään kirjaston meille. Erinomainen englanninkielinen kirjastoesittely. Mahtavan kokoinen ja yllättävän moderni kirjasto. Sen rakentaminen on alkanut jo 60-luvulla ja jatkunut 70-luvulle. Nyt oli menossa ilmastointiremontti. Kirjasto oli meille ennestään jollain lailla tuttu Wim Wendersin elokuvasta Berliinin taivaan alla (ja se tietenkin oli yksi syy miksi kirjasto täytyi nähdä!).

Ilta päättyi televisiosta katsottuun ilotulitukseen: olihan Yhdysvaltain kansallispäivä. Ilotulitus oli oikeasti Brandenburger Torin luona. Kun oikein tarkkaan katsoin hotellin ikkunasta keskustan suuntaan, näin värien loimotusta taivaalla - aivan kuin revontulia...

Saksi-Sadie