Saksasta kotiin

Kotiuduimme Berliinistä jo myöhään sunnuntai-iltana, mutta en ole malttanut kirjoitella blogiin vielä mitään. Olen purkanut vähäisiä matkapakaaseja, lukenut hesareita ja sähköpostiviestejä. Lisäksi eilen kävimme moikkaamassa LeRoFa-katrasta. Le ja Ro tuntuivat iloitsevan tuliaisiksi saamistaan muumiokynäkoteloista. Molemmat täyttivät kotelot heti kynillä, kumeilla ja terottimilla. Fa oli kasvanut sitten viime näkemän, vaikkei siitä ole kuin runsas viikko.

Olen käynyt pari kertaa Saksassa tätä reissua ennen, mutta en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut tai innostunut kyseisestä maasta. Nyt Berliini sai minun mieleni muuttumaan totaalisesti. Vau, miten kiinnostavaa kaikki oli. Ehkä sitten oikeasti on kyse vain siitä, että juuri Berliini on erityisen kiinnostava, ei niinkään muu osa Saksan maata. Tiedä häntä. Kiinnostuin jopa saksan kielestä, jota en ole koskaan opiskellut ja jota ymmärrän vain muutaman sanan.

Tietenkin meille kävi niin, että koska olemme J:n kanssa erityisen kiinnostuneita lähes kaikesta, joka liittyy Japaniin, löysimme Berliinistä monenmoista nousevan auringon maahan liittyvää.

Vaikken aiokaan varsinaista matkaraporttia kirjoittaa, tekee mieleni kertoa muutamasta kohokohdasta, jotka tekivät matkastamme erityisen ihanan. Nyt muistuu mieleeni edellinen blogitekstini kaupunkitutkimuksesta ja tulihan sitä jonkun verran tehtyä. Eräät kadut tuli käveltyä tosiaan useampaan kertaan, kun niiden varsilta löytyi hotellimme, ihastuttava ruokapaikka tai jokin nähtävyys, jota piti palata vielä katsomaan. Harrastimme kyllä myös vaeltelua kaduilla umpimähkäisesti - ja sehän on varsin antoisaa.

Uuden kaupungin saa parhaiten haltuun nimenomaan kävelemällä. Etäisyydet Berliinissä olivat kuitenkin niin pitkät, että oli lähes pakko käyttää päivittäin metroa ja sähköjunaa.

Kaupunkimatkoilla kiinnostavaa muun muassa arkkitehtuuri, nähtävyydet, puutarhat, kirkot, ihmiset, tunnelma, puutarhat ja puistot.

Ensimmäisenä päivänä

Tegelin lentokenttä on mukavan lähellä Berliinin keskustaa. Ostimme heti kentältä viikon ajan voimassa olevan kohtuuhintaisen matkalipun, jota saattoi käyttää kaikissa julkisissa kulkuvälineissä. Helppoa ja kätevää. Ei mitään inhottavia lippuautomaattien tai - luukkujen metsästämisiä, tunkkaisia lippujen tarkastuspisteitä tai lippujen leimaamisia. Berliini on fiksusti asettanut pummilla kulkevien peloitteeksi 800 euron uhkasakon.

Hotellimme K-strassella oli sekä halpa että vaatimaton. Se riitti kuitenkin meidän tarpeisiimme täydellisesti. Ainoa selkeä miinus oli se, että suihkuvedet valuivat yli äyräiden kylppäristä huoneen laminaattilattialle ja jouduimme käyttämään kaiken liikenevän paperin ja kangasmateriaalin vesien kuivaamiseen. Tätä materiaaliahan minulla oli mukana jossain määrin, koska matkapuvustoni koostui lähinnä poisheitettävistä kulahtaneista teepaidoista ja alushousuista. Mekko ja kaprit olivat sentään lisänä ;-)

Museum für Fotografie oli ensimmäinen tutustumiskohteemme. Museossa oli esillä Helmut Newtonin ja parin muun lehtikuvaajan valokuvia. Komea museorakennus ja varsin näyttävä näyttely! HN:n olohuoneen rekonstruktio oli mainio. Nappasimme museosta tiedon viikolla avattavasta näyttelystä, jonka lisäsimme ohjelmistoomme. Siis mitään varsinaista ohjelmaahan meillä ei ollut, vain eri opaskirjoista löytyneitä "toi on nähtävä" -kohteita.

Päivän aikana ehdimme syödä sekä japanilaisittain että italialaisittain. Molemmissa ravintoloissa vierailimme matkan aikana toistamiseen, josta voi vetää jonkinlaisen johtopäätöksen: oliko ruoka hyvää vai olimmeko me vain niin laiskoja, ettemme välittäneet etsiä toisia yhtä hyviä ravintoloita?

S-S