Selasin yhtä mainoslehdykkää, muistaakseni oli kyse jostain uudesta kirjakerhosta, ja löysin sieltä mainoksen kirjasta Stailaa oma kotisi. Sen ovat kirjoittaneet Alexandra Villefrance ja Margaret M. de Lange.
Kiinnostuin kirjasta sen verran, että tarkistin löytyykö sitä kirjastosta. Kyllä löytyi ja lainasin siis sen.
Olen mielestäni aina osannut stailata oman kotini oman mieleni mukaan, mutta ajattelin, että olisi kiva katsella millaisia koteja tämä kirja esittelee. Teoksen kuvat ovat todella viehättäviä. On rustiikkeja vanhoja asuntoja/koteja, joissa on antiikkikalusteita, retrohenkisyyttä ja modernia sulassa sovussa. Ikkunanäkymät ovat tietenkin upeita: joko metsikkö tai joku vanha kaunis kerrostalo vastapäätä. Kirjassa oli kyllä jonkin verran höpsöjä vinkkejä tyyliin "ryhmittele esineitä yhteen aina niin, että niitä on pariton määrä". Kohta jo esiteltiin jotain kotia, jossa oli pari esinettä yhdessä ryhmässä - ja siinä pari olikin hyvä määrä. Kirjan sanoma lienee se, että erilaisia huonekaluja, tavaroita ja värejä voi yhdistellä - aika yllättävälläkin tavalla - ja saada ihan kivan näköistä sisustusta aikaan. No, siinähän ei sinänsä ole mitään kovin uutta ja ihmeellistä...
Nyt kun minulla on kohta kodissani ihan oma huone (sellaista minulla ei ole ollut todella pitkään aikaan, ei koko aviossa oloaikanani), on tietenkin jännää funtsia miten sen stailaan. Kyseisestä opuksesta en kyllä saanut mitään suoranaisia vinkkejä, koska minun oma huoneeni on varsin pelkistetty normaalikorkuinen tila valkoisine seinineen uudenpuoleisessa talossa. Joku ideanpoikanen kirjasta kenties kuitenkin jäi, ja sainpa puhdin katsella kirjastosta muutakin kodin sisustamiseen liittyvää kirjallisuutta.
Kirjakerhoista
Edellisestä tuli mieleeni, että olen vuosikymmeniä onnistunut välttämään kirjakerhoja. Joku on joskus yrittänyt houkutella mukaan, mutta olen pysynyt tiukkana.
Tänä kesänä kuitenkin jysähti ja innostuin liittymään - tyttäreni houkuttelemana - erääseen harrastekirjoja myyvään kirjakerhoon. Liittymislahjatarjoukset olivat kyllä ihan hyvät: nättejä purnukoita ja pari kirjaa yhteensä kympillä!). Nyt olen jo kaksi kuukaudenkirjaa onnistuneesti torpedoinut tarpeettomina.
Saa nähdä miten jatkon kanssa käy. Irtisanoudunko kerhosta heti kohta? Loppujen lopuksihan on nimittäin niin, että kirjastosta voi lainata kirjoja lähes mihin tiedon/taidon tarpeeseen tahansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kyllä edelleen sitä kunnon omaa huonetta kadehdin. :) Mullahan sellainen oli ennen Anttoa, mutta en saanut sitä pidettyä kulkukelpoisena, voi nolotus. Nyt mulla on välinevarasto, jonne heitetään ovelta roinaa, mutta jos oikein onnistun joskus sen järjestämään ja raakkaamaan roinan määrän kolmasosaan, ehkäpä siitä sitten saa auttavan työkopinkin, vaikkakaan ikkunoita ei ole.
Pitäisipä munkin tuota kirjaa etsiskellä, on niin motivoivaa katsella kuvia tyylikkäistä kodeista. Jotenkin vaan tuntuu omalta osaltani siltä, että kaikki sisustusvaiva menee hukkaan, ellen saa kotia pidettyä järjestyksessä. :/ Nyt yritänkin siinä kunnostautua, mutta ehkä sitten, vähä vähältä, ryhdyn minäkin katselemaan, mitä sisustusmuutoksia voisi harkita. Saisi olla kyllä pelkistävään ja toiminnalliseen suuntaan, vaikka hauskoja ideoita ja yksityiskohtia ei voi ikinä olla liikaa.
Mäkään en ole koskaan kuulunut mihinkään kirjakerhoon, en kyllä kuulu vieläkään. En vain ole tottunut tilaamaan 1) postitse, 2) puhelimitse tai 3) netitse, ja etenkin vieroksuttaa ajatus erilaisten kuukauden kirjojen peruuttelemisesta. Tulisi kuitenkin paremmin seurattua kirjallisuusuutuuksia, jos johonkin tuollaiseen kuuluisi.
Minäkin kyllä haaveilen siitä, että saan sen oman huoneeni jollain lailla minimalistiseksi. Eli niin, että peruskamaa (huonekaluja jne.) on vähän, mutta luultavasti kirjoja ja kaikkia käsityötarpeita tulee olemaan kaikki mahdolliset kaapit, laatikot, lipasto, korit ja purnukat pullollaan.
***
Onneksi kuukaudenkirja on todella helppo peruuttaa netissä ;-)
Odottelen vain, että saan raahattua ne kymmenen kassillista kankaita ja villalankoja kellarikopperostamme huoneeseeni. A vot, sitten varmaan innostun tosissani käsitöitsemään.
Lähetä kommentti