Jo vuosia, paremminkin vuosikymmeniä Helsingissä on ollut helteisen kesäpäivän ykköspaikka. Eilen mittari oli hellelukemissa ja niinpä suunnistimme junalla kaupunkiin, kävelimme Kauppatorille (mansikoita ja herneitä) ja kohti lauttarantaa. Nanomatka Suomenlinnaan alkoi.
Olipa saarella väkeä kuinka paljon hyvänsä, ei haittaa. Aina on tilaa vielä meillekin.
Polttava auringonpaiste ja vilvoittava merituuli on todella rentouttava yhdistelmä. Eilisenkaltaisten päivien jälkeen ymmärrän aina hetken niitäkin, jotka haluavat lähteä viettämään rantalomaa etelän paahteeseen.
Me kuljimme ympäri saaria, kävimme tekemässä shoppailukierroksen (haaviin ei onneksi tarttunut mitään), kävimme syömässä jo traditioksi muodostuneet pizzat ja sitten rannalle filtin päälle löhöämään! Ai sitä auvoa!
Onneksi tuli ostettua myös hyvällä suojakertoimella varustettua aurinkovoidetta, koska aurinko on nyt tdella petollinen.
Kotiin palasimme vasta illalla. Tuntui siltä kuin olisi ollut vähän pidemmälläkin matkalla ;-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihana elämän maku teksteissäsi! Ja ihana kun päivitystä tulee tiuhaan tahtiin, aina ilo huomata, että S-S on taas kirjoitellut. On se mahtavaa aina jonkun kerran kesässä tuntea todella olevansa LOMALLA, kun ei tarvitse murehtia tarkenemistaan - mä kun en tarkene ikinä missään ja mieluummin pakenen kuumaa vaikka kylmään suihkuun kuin kylmää paksun vaatekerroksen alle.
Hipsistä hei, ja sinä sen kun jatkat skrivailua, armas kaimasein.(Kuin myös.) Huomenissa nähdään!
Maanantaina palaan töihin, joten pitää nyt pitää vauhtia tässä blogittamisessa. Tiedä häntä kuinka ryytynyt sitten työpäivien jälkeen taas olen.
Lähetä kommentti