Olemme asuneet samassa asunnossa jo kohta 16 vuotta. Asuntoon on mahtunut meidän vanhempien lisäksi myös kolme lastamme (tosin aika ahdasta on ollut!).
Nyt alkaa näyttää siltä, että pääsemme viettämään elämäämme kodissamme kahdestaan J:n kanssa. Viimeisinkin lapsistamme on pikku hiljaa siirtämässä maallista omaisuuttaan muualle.
Viime syksynä meillä oli laajahko remontti asunnossamme: olohuoneen ja keittiön lattiat uusittiin ja seiniä maalailtiin. Silloin asustelimme jonkin aikaa varsin ahtaasti. Sen remontin yhteydessä nuorimmainen muutti pois kotoaan ja yksi huone vapautui. Siitä tehtiin J:lle työhuone.
Nyt kun viimeinenkin pentu pesästä lähtee, saan myös minä oman työhuoneen. Tuntuu tosi kivalta, että on oikeasti oma paikka, jonne voi levittäytyä kaikkien kankaiden, papereiden, valokuvien ja sen sellaisen tilpehöörin kanssa puuhastelemaan.
Huoneesta on siis jo osa vapautunut, joten ei kun tavaraa sinne sitten kuskaamaan! Vaihdoin huoneeseen värikkäämmät verhot (löysin kaapista entiset keittiön verhot). Kävin hakemassa kellarista minun värimaailmaani paremmin sopivan maton (uusi matto, joka oli vain odottamassa paikkaansa) ja vanhan, mutta edelleen kelvon työpöydän tuolin (J:n opiskelijakämppäajoilta). Pikku kellarikoppero piti myllätä täysin, että sain nämä artikkelit esille, mutta löysinpä taas samalla jotain poisheitettävääkin.
Kannoimme olohuoneesta ison lipaston huoneeseeni ja siinä samassa innokkuuden puuskassa veivasimme valkoisen astiakaapin (äidin perintöä) olohuoneeseen ja sieltä vuorostaan vanhan valkoisen lipaston (kirppariostos 80-luvulta) keittiöön. Alkaa jo melkein näyttää siltä kuin olisimme uudessa kämpässä. Se hauskuus tässä hommassa on, että meillä on niin paljon kalusteita ynnä muuta rojua, että mitään uutta ei ehkä tarvitse hankkia. Tai - kyllä taidan sittenkin haluta huoneessani olevaan sänkyyn (lapsuudenkodistani) uuden sänkypeiton.
Suosittelen kämpän uudelleensisustusta kaikille, joilla olisi halua muuttaa. Kyllä tämä on ehdottomasti halvempaa ;-)
--
Luin joku päivä Hesarista sisustussuunnittelijasta, joka oli kalustanut Vaasan asuntomessuilla talon kokonaan kirpputorikalustein. Kuulosti aivan unelmahommalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Voi kuulostaa ihanalta! Vai että on viimeinenkin nyt lähdössä sitten ja saat työhuoneen, vähänkö kateellinen olen tilasta, johon levitellä tavaroita. Sitten vaan sakset viuhumaan entistäkin kovempaan tahtiin! :) Itse haaveilen talon laajennuksesta, toteutuessaan se tarjoaisi reippaat työskentelytilat meille molemmille isoille, mutta saa varmaan vielä vuosia jatkaa haaveilua.
Kirppiskaluisteista, itse asiassa en ollenkaan ymmärrä, miksi ostaa kalliilla uusia huonoja huonekaluja, jos vastaavat saa kirppikseltä. Onpahan mukana historia, ja jos kaluste on kestänyt jo 50 vuotta käytössä, ei varmaan tuota ongelmia kestää muutamaa vuosikymmentä lisää. Kunnostaminenkin on yleensä mahdollista, ja jos uusia kalusteita ostaa muuta kuin lastu- tai huonekalulevysellaisia, joita ei oikein voi kunnostaa, saa maksaa monin verroin kalliimmin.
Toki sitten on divaanisohvia yms., joita ei ole tehty 50 vuotta sitten :P Ja toki muutenkin välillä tulee vastaan jotain, mikä on pakko saada, vaikka uutta olisikin. Mutta kaikkein rakkaimmat ja persoonallisimmat huonekalut meidän kotona ja yleensä muissakin kodeissa tuppaavat olemaan käytettynä hankittuja. Hienoa, että joku sisustussuunnittelijakin osaa lähteä käytetystä liikkeelle eikä aina Askon kalleimmista malleista!
Lähetä kommentti