Nyt se on sitten päättynyt. Nimittäin kesän paras televisiosarja. Yle1:ssä maanantai-iltaisin esitetty 10 kirjaa lapsuudesta oli juuri sellainen sarja, jonka seurassa viihdyin mitä parhaimmin.
Sympaattinen toimittaja Anna Laine johdatteli kiinnostavia keskustelijoita lapsuuden klassikkokirjojen maailmaan. Sarjassa on keskusteltu kirjoista, joista useimmat minäkin olen lukenut lapsena. Keskustelun rauhallinen tempo ja viehättävä interiööri, jossa ohjelma oli nauhoitettu, oli omiaan lisäämään hyvänolon tunnetta, joka katsoessa ja kuunnellessa tuli. Harmi, että tajusin näin mainion ohjelman olemassaolon vasta sarjan puolivälissä.
Onneksi on Areena, josta olen voinut katsoa ohjelman ne osat, jotka jäivät telkkarista katsomatta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Niin ne aina sarjat ikävästi päättyvät! Tai jos eivät pääty niin huononevat, juontaja vaihtuu tms. Mutta harmillista, kun ei edes tule katsottua telkkaria nykyään, paitsi Selviytyjiä, Huippumalleja, Diiliä ja muuta kehittävää. Tekisi hyvää mullekin jokin kirjallisuusaiheinen keskustelu- tai vastaava ohjelma. Kirjallisuus on päässyt niin luikahtamaan otteestani. En ole lukenut pitkiin aikoihin mitään, paitsi ihan vähän aikaa sitten luin yhden aiemmin lukemani nykyromaanin ja sitten nappasin niinikään aiemmin lukemani Järki ja tunteet, joka vielä kesken. Tuntuu vaikealta tarttua mihinkään uuteen, kun ei ole rutiineja. Teepä palvelus sivistymättömälle sukulaiselle ja suosittelepa mulle jotain hyvää luettavaa, oli sitten vanhaa tai uutta! :)
S-S:sein!
Luin lomalla muun muassa Jeanette Wintersonin Majakanvartijan ja sen luettuani ajattelin, että se olisi sellainen kirja, jota voisin sulle suositella. Se on jotenkin niin viehättävä tarina tai oikeastaan tarinoiden kudelma, koska siinä kulkee rinnakkain eri aikakausia ja henkilöitä. Kokeilepa.
Mun oli vielä tarkoitus lisätä tuohon blogitekstiini, että olin tänään beibisittaamassa LeRoFa-sakkia, kun I oli autokoulussa ja nappasin sieltä I:n lapsuuden kirjan Liisan seikkailut ihmemaassa. Siitä kirjasta keskusteltiin eilen päättyneessä kirjallisuusohjelmassa erityisen kiinnostavasti ja ajattelin, että se on luettava uudelleen.
S-S
Kiitokset :) täytyipä heti kurkistaa, löytyisikö tuo meidän kirjastosta, ja sieltähän se, hyllyssäkin näkyy olevan useampi kappale. Jospa sinne pääsisi käymään tässä lähipäivinä! Kyllä tekisivät hyvää nuo lapsuuden klassikkosadutkin, aika eri tavoin varmaan ne Liisan seikkailutkin tosiaan nyt aukenisivat.
Pakko palata tuohon ekaan kommenttiisi, S-S, sen verran, että sivistymättömyydestähän ei toki ole kyse sinun kohdallasi. Kaipa se olikin enemmän vain itseironinen heitto.
Lukusuosituksia annan kyllä mielelläni, joskaan koskaan ei voi olla varma, että kirjallinen maku on yhtään samanlainen.
Voi kiitos, mutta kyllä aika sivistymättömäksi tunnen itseni, nimenomaan siksi, että luen niin vähän kirjoja. Aina helpompi tarttua johonkin, mitä joku suosittelee, joten samapa se, vaikka ei kolahtaisikaan, kunhan tulee edes vähän joskus kirjaan tartuttua! Itseironiaa ehkä mutta totta toinen puoli ja toinenkin. Höh, en nyt tänään sitten tullut menneeksi kirjastoon, mutta jospa huomenna. Menemme tutustumaan kerhoon, johon Antto menee ensi viikosta alkaen kaksi kertaa viikossa, jännää, jos siinä paluumatkalla sitten kävisi. Antto viihtyy älyttömän hyvin kirjastossa, mikä ainakin antaa toivoa perheen tulevan sivistyneisyyden suhteen. ;)
Lähetä kommentti