perjantai 29. elokuuta 2008

Päiväkirjoja ja muita muistiinmerkintöjä


Ihan eka päiväkirja oli sininen vihko, johon tein merkintöjä sinä kesänä, jolloin olin 11-vuotias. Se on minulla edelleen tallessa, niin kuin ovat myös sen jälkeen kirjoittamani päiväkirjat. Nuoruusvuosina päiväkirjamerkintöjä tuli tehtyä ajoittain aika tiuhaan. Noita vanhoja päiväkirjoja minulla on edelleen tallessa kymmenkunta. Naimisiin mentyäni en ole enää päiväkirjoja kirjoitellut.

En ole saanut tartuttua noihin lapsuus- ja nuoruusvuosien päiväkirjoihin vielä, mutta olen kyllä ajatellut lukea ne jossain vaiheessa. Olisinkohan kirjannut jotain tärkeää oman elämäni alkutaipaleelta, jotain sellaista jota en kenties enää muista?

Myöhemmin olen tyytynyt kirjaamaan menemisiäni ja tekemisiäni almanakkaan tai kalenteriin. Tekstiä niissä on hyvin niukasti. Näitäkin kalentereita minulla on tallessa melko monelta vuodelta. Olen jo vuosia kerännyt almanakan väliin näyttely-, elokuva-, teatteri- ja konserttiliput. Voinpahan sitten eläkevuosina muistella mitä kaikkea olen nähnyt ja kuullut kulttuurin saralla;-)

Omia tuntojani olen huono kirjaamaan, mutta sen sijaan eräänlaisia päiväkirjan korvikkeita ovat minulle vihkot ja muistikirjat, joihin olen koonnut ja kokoan erilaisia minulle tärkeitä asioita: omia lempirunojani, tietoa lukemistani kirjoista ja näkemistäni elokuvista (en kuitenkaan aivan systemaattisesti) sekä tietoa ja kuvia tekemistäni ompeluksista ja neuleista. Onpa minulla myös yksi kaunis punakantinen kirja, jonka sivuille olen koonnut erilaisia ideanpoikasia mahdollista tekemisistä, kauniita kuvia ja joitain lehdistä leikattuja kolumneja ja sen sellaista. Monet näistä kauniista blankoista muistikirjoista olen saanut lahjaksi läheisiltäni.

Ehkä tämä blogikin toimii minulle jonkinlaisena muistikirjana. Blogin etunahan on se, että saattaa saada jopa kommentteja kirjoittamastaan ;-)

***

Olen vuosien varrella lukenut monia verkkopäiväkirjoja ja myöhemmin blogeja. Ne ovat olleet minulle antoisaa luettavaa: on ollut mielenkiintoista seurata päiväkirjan-/bloginpitäjän elämän kulkua ja vaiheita. Koukkuun on helppo jäädä! Erästäkin verkkopäiväkirjaa seurasin varsin säännöllisesti lähes kymmenen vuotta. Olen kyllä hämmästellyt sitä, miten avoimia kirjoittajat ovat. Miten paljon hienoja kirjoittajia ja upeiden kuvien ottajia onkaan verkossa olevien blogien takana.

2 kommenttia:

Säätäjä-Salla kirjoitti...

Ihania kirjoja! Varmaan tosi kiintoisaa lukea päiväkirjoja vuosikymmenten takaa.

Mulla oli muutama silloin joskus ammoisina aikoina, kirjoittelin sillä tavalla pyrähdyksittäin ja välissä aina pitkiä taukoja. Nyt en ole aikoihin kirjoittanut päiväkirjaa, paitsi joskus teemapäiväkirjoja (vierailusta vaarin talossa kirjoitin kymmeniä sivuja omaan kirjaansa ja lopputyön tekemisestä pidin myös jonkinlaista sähköistä päiväkirjaa).

Blogiakin kirjoitan kaikkea muuta kuin päiväkirjanomaisesti, ainakin omasta mielestäni. Se on kuitenkin mielestäni antoisaa juuri siinä mielessä, että saa jotain julki :P ja - kuten sanot - saattaa tulla kommentoiduksikin :P Ja niinpä taitaa olla sullakin, että blogi keskittyy enemmän jonkin tietyn teeman ympärille kuin päivän vaiheiden ja tunnetilojen tarkkaan kuvailuun. Joka tapauksessa omaa henkilökohtaista kokemusta on rutkasti mukana siinäkin tavassa kirjoittaa, ja ainakin jokin tietty ajatelma on helpompi löytää näin kuin jostain tajunnanvirranomaisesta peruspäiväkirjatekstistä. :)

Bluesea kirjoitti...

Erilaiset blankot kirjat ovat tosiaan hurjan kutsuvia. Minulta ei synny suoltamalla tekstiä, niinkuin joiltain (esim. H-siskoltani). Eri tahoilta kerätyt/saadut kuvat, runot, mietelmät, kolumnit välittävät jollain lailla kuitenkin niitä fiiliksiä, joita siinä hetkessä on.

Aion tosiaan jossain vaiheessa lukea nuo nuoruuden päiväkirjani. Jos niissä on jotain säästettävää, säästän, mutta todennäköisesti olen vain kirjannut arkisesti omia tekemisiäni ilman sen vivahteikkaampaa analysointia.

Olen nähnyt joidenkin taiteilijoiden työpäiväkirjoja - ja nehän ovat jo itsessään taidetta!

==

Oma lukunsa on muuten kaikki vanhat rakkaat säästetyt kirjeet ja kortit, joita löytyy kellarikopperostamme muutama laatikollinen. Niihin pitää joskus toiste palata.