Pitää kertoa vähän menneestä, kun sormivamma estää tekemästä nyt ompeluhommia.Tapasimme ja sovimme perusasiat työn mallista, koosta ja värityksestä sekä sain joitain tilaajan omia kankaita, joita hän halusi tilkkutyöhön.
Olen tehnyt hirsimökkitekniikalla useampia peittoja aiemmin ja pidän sekä tekniikasta että lopputuloksesta.
Tämä työ eteni varsin tahmaisesti. Ensin meillä oli pitkään remontti kotona eikä todellakaan tilaa ompelutöille. Myöhemmin tuli sitten kaikenlaisia muita kiireitä. Onneksi työllä ei ollut kiire.
Meilailin työn tilaajan kanssa ja lähettelin luonnoksiani ja sommitteluehdotuksiani hänelle. Näimmekin vielä kerran ennen työn valmistumista.
Sain seinävaatteen valmiiksi vihdoin juhannuksena. Olen itse aika tyytyväinen tulokseen, vaikka tietenkin, jos nyt aloittaisin alusta, tekisin monta kohtaa toisin.
Saksi-Sadie
2 kommenttia:
Oi! Oletan, että kuvassa valkoisella merkitty sormi ei ole se yksi sormi, jolla naputtelet. Järeä paketti ja harmin paikka, että piti sattua ja vielä nyt kesällä. Mutta ihania muistoja matossa. :)
Olipas upea tilkkutäkki, kertakaikkisesti. Mikä kärsivällisyys ja järjestelmällisyys. :o Miten olet taas saanutkin nuo värialueet noin selkeiksi, kun monesta pikku suikaleesta olet kasannut... Ei tule mun tilkkuilusta oikein mitään, kun ei kärsivällisyys, tila, aika, luovuus jne. riitä. Se Anton peittokin on vielä alkutekijöissään.
Hienoa, että aikanaan puhuit siitä leikkurista, se on kyllä pieniä juttuja leikatessa mitä mainioin apuväline ja pesee sakset mennen tullen (tosin mulla on myös äitienpäivälahjaksi saanut hienot kangassakset, jee, ja niillä on sitten hyvä leikata vaatteisiin isoja kappaleita). Tein Jannen työkavereille vauvalahjoja, siellä kun on tosi moni saanut tai saamassa lapsia: neljä bodya leikkasin sillä leikkurilla samalla kertaa, kun taittelin kankaan nelinkerroin. Taisipa eräs ystävänikin innostua leikkurista niin, että saattaa sellaisen hommata. Mulla ei muuten sellaista oikeaa leikkuualustaa ole, joten leikkaan nykyisellään tavallisella kirjoitusalustalla. Hyvin se sen kestää, mutta ruutuja ei ole avuksi.
Kii-s, kii-s, Säätäjä-Salla!
Oma taiteesi kyllä vaatii kärsivällisyyttä, tilaa, aikaa ja luovuutta monin verroin enemmän!
Sain ottaa eilen illalla ison tuppelon pois sormestani ja vaihtaa tilalle siistin pienen lapun, joten erinäiset hommat sujuvat jo paremmin.
Sormea en voi edelleenkään lotrata vesissä, joten J joutui/pääsi mattopyykille tänään. Olin aputyttönä kuskaamassa mattoja pesupaikalle fillarilla. Nautin auringosta ja luin dekkaria.
Nyt on kaksi kolmesta kesätraditiosta tehty: 10 kiloa mansikoita on pakastettu ja kaikki räsymatot on pesty. Se kolmas kesätraditioni on matonkuteiden leikkaaminen, mutta olen päättänyt skipata sen tältä kesältä: huushollissamme on jo riittävästi mattoja. Pikemminkin olemassaolevista pitäisi päästä pikkuhiljaa eroon. Lähes kaikkiin räsymattoihimme liittyy paljon muistoja, sillä olen leikannut kaikki matonkuteet (paitsi siis sen sinisen keittiön maton).
Saksi-Sadie
Lähetä kommentti