Muoviastiat

Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä sain vuokrattua itselleni ensimmäisen oman asunnon. Se oli vain pieni huone, vaatehuone, eteinen ja wc. Ne oli erotettu isommasta asunnosta.

Voi, että olin onnellinen niistä vajaasta 20 neliöstä!

Ostin omaan kotiini kaikenlaista keltaista: muovisen vessaharjan, pesuvadin, Sarviksen jälkiruoka-astioita, emalisen kahvipannun, muovisen aterintenkuivaustelineen. Toinen väri josta siihen aikaan pidin oli ruskea. Oli ruskea chenille-sänkypeite, ruskea tuolinpäällinen, ruskeat Marimekon verhot...

Seitsemänkymmentäluvun jälkeen inhosin noita värejä ja etenkin kaikkea muovista tehtyä, astioita varsinkin.

Lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin, ensimmäisen lapsenlapsen kasvettua sen ikäiseksi, että hän tarvitsi oman mukin mummolassa, ostin kierrätyskeskuksesta kaksi kupposta, punaisen ja vihreän. Nyt kun lapsenlapsia on jo kolme, olen etsiskellyt kolmatta mukia. Tänään löysin kierrätyskeskuksesta keltaisen Sarvis-mukin. Hinta 20 senttiä.