Joulua kotiin

Teki mieli laittaa vähän joulua kotiin.

Laitoin keittiön jouluharsoverhot oman huoneeni verhojen päälle (1.12. vaihdoin vähän tunnelmallisemman kuvan tilalle):


Sydämiä puusta, oljesta, muovista, pitsistä, karvasta, huovasta, kernistä, paperista:



Särkynyt sydän:







Origamisydän:



Sydämiä, helmiä ja lankaa:



Nurkkasydän:



Ja huomenna avataan ensimmäinen "luukku" valokuvakehysjoulukalenterista.

Kolmas kerta toden sanoo

Viime talvena alkanut pipon neulominen päättyi tänään.

Viime talven pipo jäi kesken, kun olin ostanut liian vähän lankaa enkä saanut enää samaa lankaaa.

Ostin uutta väriä ja etsin uuden mallin. Siitä piposta tuli kilsu ja lyhyt.

Purin ja neuloin siis kolmannen kerran. Nyt tuli hyvä pipo ja käyttäjäkin on tyytyväinen.



Lanka on Sandnesin alpakkaa (kaksinkertaisena) ja puikot 3 1/3. Ohje osittain Harkin Puikoissa! -kirjasta (silmukkamäärä, neulemalli, loppukavennukset), osittain itse sävelletty. Ihanaa lankaa, mukava neuloa!

Kaupungin hulinassa

Helsingin keskustassa oli näin pikkujoulun aikaan jo päivällä aivan liikaa väkeä. Erityisesti kaupassa oli ihan ärsyttävä tunku.

Mutta oli mukavaakin. Kävimme J:n ja anopin kanssa pitkästä aikaa syömässä lounasta japanilaisravintolassa. Sushi maistuu aina. Hyvältä.

Lounaan jälkeen kävelimme enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti ympäri keskustaa ja päädyimme japanilaisen Michiko Isogain näyttelyyn Kuvataideakatemian Galleriaan Kasarminkadulle. Michiko on ihastuttava, herkkä taiteilija, jonka viehättävä animaatio oli sekä kaunista katsottavaa että herkullista kuunneltavaa. Näyttely on esillä 7.12. saakka. Taiteilijasta ja näyttelystä on juttu tämän päivän Hesarissa.

Joulutorttu

Halpa remppa -bloggaaja sai minut innostumaan kankaisen joulutortun väsäämisestä. Hän nimittäin kommentoi, kun kerroin tekemästäni kankaisesta karjalanpiirakasta, että olisi kiinnostava nähdä kankainen joulutorttu.

Ensin ostin Eurokankaasta ihan väärän väristä huopaa. Torttu näytti siltä kuin se olisi tehty ruisjauhoista. Tänään kävin Tiimarista ostamassa sopivamman väristä huopaa. Ruskea "luumuhillo"-kangas on löytynyt kangaskätköistäni.

Karjalanpiirakkaan verrattuna tämän tekeminen on unelmaisen nopeaa. Karjalapiirakkaa väkersin monta tuntia, tähän meni ehkä viisi minuuttia.



Kiitos, Halpa remppailija! Tämä on varmaan ihan kiva pikkutytön joulukahvikesteihin.

Lyhennys

Oli pakko lyhentää neulemekko, jonka viikonloppuna sain tehtyä Tytylle. Se oli yksinkertaisesti liian pitkä (varsinkin kun oli vielä niin kapeakin). Armotta vain pois helmasta toistakymmentä senttiä ja siihen tilalle helmineuletta seitsemän kerrosta.

Keksimme tyttären kanssa onneksi heti käyttöä leikatulle helmapalalle. Siitä alkoi syntyä Tytyn pikkuiselle vauvasiskolle mekko. Melkein samanlainen siis kuin isonsiskon mekko, tosin isonsiskon mekosta puuttuu nyt helmasta sydänraita.

Joulusukka ja sydämet

Sain jouluaiheisen tilauksen tyttäreltä. Ensinnäkin piti tehdä joulusukka ja toisekseen pieniä sydämiä. No, tällaiset sain aikaan:



Sukan tein tänä syksynä kirpparilta ostamastani pellavableiseristä. Takki ei sittenkään ollut minulle oikean mallinen, joten se päätyi saksittavaksi. Tähän sukkaan meni vain hihat takista, joten minulla on vielä pellavaa käytettäväksi muihinkin ompeluksiin. Joulusukassa on kankaalle painettu valokuva noin 50 vuoden takaa (olen kuvassa sisarusteni ja yhden serkkuni kanssa joulunvietossa). Pitsi ja siksaknauha löytyivät käsityötarpeistoistani.

Tytär tilasi myös pieniä sydämiä ovikranssiin laitettavaksi. Tein ne (sydämen mallin nappasin Säätäjä-Sallalta saamastani sydänheijastimesta) kernipöytäliinan jäännöspaloista ja täytin vanhan tyynyn vanulla. Punainen silkkinauha löytyi laatikon pohjalta.

Tänään en mennyt ulos

Ei ole meillä aiemmin parvekekukat kukkineet vielä marraskuun lopussa:



Katsoin huoneestani ulos, eikä tehnyt mieli mennä pyryyn:



Tuli sisäpäivä.

Kimppakäsityö

Kotilieden numerosta 21/2008 (4.11.2008) löytyi näin söpö tytön neulemekko:



Sellainen piti saada tehtyä tyttärentyttärelle. Minulta löytyi violettia Seitsemää veljestä, josta pari vuotta sitten aloin neulomaan samaiselle pikkuneidille neuletakkia. Se ei valmistunut koskaan. Niinpä purin tekeleen ja käytin langat työn alkuunsaattamiseksi. Tyttäreltä löytyi samaista lankaa, samanvärisenä. Päästiin siis käsiksi neuletyöhön. Minä siis aloitin neuleen, mutta pian tytär innostui hommasta ja halusi neuloa.

Aika joutuisastihan tuo mekkonen valmistui. Tänään päättelin langat ja höyrytin vaatteen. Erityisesti helma, jonka minä olin neulonut puretusta langasta, oli ikävän röpöläinen.

Tarkkaan katsoen neuleesta näkee milloin neuloja on vaihtunut: minun neulekäsialani on löpsympi kuin tyttären napakka neule.

Valmis mekko on pidempi kuin ohjeen mekko. Tyttärentyttärelle mekko ulottuu pohkeen puoleenväliin.

Valmista mekkoa ei vielä ole testattu ensi viikonvaihteessa 4 vuotta täyttävälle Tytylle, mutta eilen hän jo totesi, että siitä tulee hänen lempimekkonsa!

Pienten puuhastelua

Tytär tuli lasten kanssa yökylään. Lapsenlasten kanssa on kiva puuhastella kaikenlaista. Tällä kertaa me paneuduimme tyttären kanssa hänen tyttärensä neulemekon neulomisohjeisiin (kimppaneule!). Sillä aikaa Typo ja Tyty puuhasivat.

Tuloksena pahvimiekkoja ja nappihelmikaulakoru:

Punaista ja turkoosia (vähän violettia ja vihreää)

Tänä aamuna tuntui, että kodista ei löydy muita värejä kuin punaista ja turkoosia.

WC:ssä:





Keittiössä:








Olohuoneessa:





Omassa huoneessa:







Yllä olevat kuvat otin aamulla. Kun tulin töistä kotiin, odotti Violetilta tilaamani narupaketti keittiön pöydällä:



Kiitos Violetille!

Löydöt

Aamulla pyörräillessäni maa oli niin liukas, että päätin siirtyä käyttämään työmatkoilla julkisia kulkuneuvoja. Niinpä saattoi olla tämän syksyn viimeinen kirpputori-kierrätyskeskuskierros, jonka tein työpäivän jälkeen.

Isbjörk-nukke sai kesäisen hamosen, minä sain harmaan villasormikkaat ja joulupöytäliinan (joka saattaa päätyä saksien alle).



Ostin vielä pikkuisen turkoosin peilin, joka toi mieleen lapsuuteni peilit ja punaisen Orthexin mukin (joita jo on muutama kaapissa odottamassa lapsenlasten käyntiä).

Aina vain löytyy kierroksella jotain sellaista, jonka haluaa itselleen. On se kumma. Kaiken kaikkiaan käytin ostoksiin rahaa kaksi euroa.

Sivupersoonani

...Bluesea puuhastelee neulegraffitien kanssa.



Tällä erää työn alla on punainen viiva, josta tulee parimetrinen aina-oikeaa-neuleella tehty kapoinen (nelosen puikoilla, 10 silmukkaa) kaulaliina. Langat ovat tyttären keskeneräiseksi jääneiden lapasten purkulankaa sekä muita samansortin punaisia pieniä jäännöskeriä.

Mieluiten (minun) neulegraffitini valmistuvat jo kertaalleen käytetyistä langoista tai jo valmiiksi neulotuista tai virkatuista ylijäämistä.

Vielä ei ole paikkaa katsottuna tälle Punaiselle viivalle.

Napit ja turkki paikallaan

Sain vihdoin ommeltua rannekkeisiin kaikki napit. Ja omiani (oikeanpuolimmaiset) olen jo käyttänytkin. Ehkä ei sittenkään ihan minun juttuni. Olen enemmän lapasten ja sormikkaiden käyttäjä.

***

Kaivoin kirpputorikassista mieheni mummon vanhan kaniturkin, jonka olen saanut 30 vuotta sitten. Joskus kauan sitten sitä käytinkin. Nyt se on ollut monta vuotta käyttämättä ja ajattelin, että se joutaa kirpputorille. Panin palttoon päälleni ja totesin, että sehän on ihan hyvä. Lämmin takki käyttöön vaan. (Yritin jo eilen tarjota turkkia kahtaalle, mutta onneksi ei ottajaa löytynyt!)

Lankainventaario

Tein jonkinasteisen lankainventaarion. Monenlaista lankakerää ja pienempää nysää löytyi korien ja laatikoiden kätköistä. Lajittelin langat muutamaan eri kategoriaan: isommat satsit, joista oikeasti voi tehdä esim. sukat tai lapaset, nukketarpeiksi pari eri nyssäkkää, puuvillalangat yhteen koriin ja ihan pienet langannysät lasiastiaan...

Lankoja riittää kyllä pitkäksi ajaksi, kun en ole erityisen ahkera neuloja. Sitäpaitsi sorruin tilaamaan Etelä-Amerikasta meilailevalta suomalaiselta tutultani alpakkavillaa useamman vyyhden. Ainutlaatuinen tilaisuus. Joku oikeasti vaivautuu tuomaan sieltä lankaa. Pakkohan sitä on saada!)

Nappirannekkeita

Olen tässä parina iltana neulonut Anu Harkin Puikoissa!-kirjan ohjeen mukaisia rannekkeita. Lanka on jotain muuta kuin ohjeessa eli olen saanut sekä sisareltani että tyttäreltäni ohutta vihreää lankaa. Tuotemerkeistä ei ole tietoa, kun näköjään suurinpiirtein ensimmäisenä hävitän lankakeristäni vyötteet ties minne.

Vasemmanpuoleiset olen neulonut tyttärelleni. Käytin 3 1/2 -kokoisia puikkoja, oikeanpuolimmaiset ovat itselleni ja niissä puikkokoko oli 4 1/2. Jälkimmäisiä oli huomattavasti helpompi neuloa. Omiin rannekkeisiin haluan vain muutaman valkoisen napin, mutta tytär saa itse määritellä sen millainen nappikirjo hänen rannekkeisiin ommellaan.

...ja viimeistely on tietenkin vielä tekemättä molemmissa ;-)

Helppo ohje. Kiitos, Anu!

Isbjörk

Minulla on seuralaisena ja hiljaisena yhtiökumppanina huoneessani rasavilli poikatyttö Isbjörk Islannista. Ibjörk on ollut meillä pari vuotta. Adoptoin siskontyttöni tekemän Unicefin Anna ja Toivo -nuken Pointin kirjastossa Vantaalla olleesta nukkenäyttelystä kesällä 2006.

Viehätyin Isbjörkin olemukseen heti. Se on sävyiltään rauhallinen, mutta siinä on kivaa rentoa huolettomuutta. Nukke on päässyt pariin otteeseen vierailemaan tyttärentyttären luoksekin, mutta on sieltä palautunut aina hyvissä voimissa.

Oikeasti Isbjörkin nimi kirjoitetaan sillä kummallisella islantilaisella ö:llä, jota en noin vain löydä näppikseltä, joten olkoon siis tuollaisella kirjoitusasulla tässä!

Tiski

Tänään vietimme isänpäivää. Isän (J:n) laittamaa ruokaa olivat syömässä kanssamme anoppini, tyttäremme perheineen ja molemmat poikamme sekä toisen tyttöystävä. Syötiin ja juotiin (kahvia, teetä). Rupateltiin. Keskimmäinen kävi läpi vielä kotona olevia tavaroitaan ja niitä ladottiin moneen pinoon: mukaan, siskolle, veljelle, äidille, kirpputorille, roskikseen...

Ison porukan jäljiltä tiskikin on iso. Kun kämppä rauhoittuu ja hiljenee äänistä, on mukava käydä ison tiskin kimppuun.



Kuvassa aamun pikkutiski!

Karjalanpiirakan prototyyppi

Äitini oli ja anoppini on edelleen armoitettu karjalanpiirakoiden tekijä. Ihania, suussasulavia karjalanpiirakoita olen syönyt kymmeniä, satoja kertoja. Molempien piirakat ovat olleet todella maittavia.

Anopin kanssa olen joskus talkoilla piirakoita tehnytkin, mutta yksin en moiseen hommaan jaksaisi ruveta. En usko, että onnistuisinkaan kovin hyvin.

Katselin tänään kankaitani tyttäreni kanssa ja kuinka ollakaan, löytyi ruskeaa villakangasta ja kermanväristä kuviopintaista trikoota. Niistä tuli heti ajatus kankaisesta karjalanpiirakasta. Olen aiemmin tehnyt tyttärentyttärelle kankaisia pipareita ja tytär on tehnyt huovasta voileipiä, mutta nämä kankaat olivat kuin tehdyt piirakoita varten.

Piti siis päästä kokeilemaan. Ja tulokseksi syntyi yksi piirakka:


Ihan pellillistä näitä piirakoita en varmaankaan tahko, mutta jokunen niitä pitää tämän ainokaisen seuraksi varmasti tehdä. Pidemmältä katsottuna se näyttää ihan oikealta ;-)

Ei kiitos ja Tell Me You Love Me

Sain vihdoin kuunneltua Anna-Leena Härkösen Ei kiitos -kirjan äänikirjana. Kuuntelin sinnikkäästi, vaikka en oikein jaksanutkaan innostua koko kirjasta. Ei kiitos kertoo nelikymppisen pariskunnan elämästä naisen näkökulmasta. Nainen ei ole tyytyväinen suhteeseen, sillä hänestä mies ei ole seksuaalisesti riittävän aktiivinen. Tarina kyllä kiinnosti sen verran, että pitihän se kuunnella loppuun. Minua itse asiassa ärsytti aika lailla näyttelijätär Sari Mällisen luenta. Hän on minusta hyvä näyttelijä, mutta jotenkin hänen äänensä ei istunut tähän rooliin.

Tämä oli kaiken kaikkiaan ensimmäinen kerta, kun kuuntelin äänikirjaa. Okei, toimii ehkä jossain tilanteessa ja voihan siinä sitten samalla tehdä käsitöitä, mutta mieluummin luen itse. Ehkä juuri tuo "vääränlainen" ääni on se, jota tässä tapauksessa kaihdoin. Kun itse lukee, voi sen äänimaailman luoda ihan vaan omassa päässään. Taitaa passata minulle paremmin.



Heitänpä lyhyen kommentin samantien myös viime lauantaina päättyneestä kymmenosaisesta amerikkalaisesta televisiosarjasta Sano että rakastat (Tell Me You Love Me). Heitin jo jossain aiemmassa postauksessa juttua, etten ole sarjasta innostunut. Täytyy vähän kääntää kelkkaa, nimittäin sarjan stoori eteni hyvin, siihen tuli syvyyttä ja se oli loppujen lopuksi hyvinkin uskottava. Joskus on niin, että pitää nähdä koko juttu, ennen kuin voi antaa lopullisen arvion. Ja tämän sarjan kohdalla kävi niin. Tästä on kyse (suurin piirtein): sarja kertoo kolmesta pariskunnasta ja heidän kriisissä olevista suhteistaan. Pariskuntien tilanne on varsin erilainen. He käyvät saman terapeutin luona selvittelemässä suhteitaan. Myös terapeutin omaa elämää valotetaan sarjan kuluessa.

Sarja on siis saatavana dvd:näkin (ainakin jenkeistä). Lisää sarjasta voi lukea nettisivuilta: www.hbo.com/tellme/

Tell Me You Love Me -kuva sarjan nettisivuilta.

Nappileikki

Rakastin jo lapsena äidin nappipurkkia ja nappien kanssa huseeraamista. Teimme siskon kanssa napeista pareja ja koululuokkia ja sen sellaista.

Sain joskus työkaveriltani pussillisen hänen äitinsä vanhoja nappeja. Toin ne tänään töistä kotiin ja heti teki mieli ruveta leikkimään niillä.



Aivan ihastuttavia nappeja. Tein niistä samanlaisia paririvejä kuin lapsena. Mutta miten monta paritonta nappia onkaan! Hassua.

Jääkaappimagneetteja

Vuosien varrella jääkaappimme ja pakastimemme oviin on kertynyt kymmeniä magneetteja. Olemme itse ostaneet niitä matkoiltamme ja lisäksi sukulaiset ja ystävät ovat kiikuttaneet meille niitä maailmalta. Tosi kivoja magneetteja meillä onkin, ainakin paristakymmenestä maasta.

Koska olemme kiinnittäneet magneeteilla oviin lukuisan määrän valokuvia itsestämme, lapsistamme ja lapsenlapsistamme, en halua julkaista kuvaa koko kokoelmastamme, mutta pienen otoksen näpsäisin.

Eilen jenkit sanoivat "Yes" Barack Obamalle. Tämän päivän kunniaksi esittelen vävypojan jenkkilästä tuoman magneetin:

Eiliset ostokset kuvin

Olin eilen illalla niin ryytynyt, että ei tullut mieleenikään kaivaa kameraa esiin kuvatakseni ostoksiani, mutta heti tänään, kun näin Säätäjä-Sallan kommentin, ajattelin, että no, miksipäs ei. Tässä ne ostokset siis ovat (ja vielä yksi ekstra, jota en tullut eilen edes maininneeksi).



Petroolin sininen sataprosenttista puuvillaa oleva neuletakki on juuri sellainen, jollaisen nyt halusinkin. Väri on niin hieno. Se sopii hyvin yksiin ruskean kanssa, johon olen myös tällä hetkellä tykästynyt. 4 euroa.



Suloisen lohenpunaisen kukkatyynyliinan kuosi tuo jotenkin mieleen 50-luvun. En ole varma pidänkö tyynyliinana vai käytänkö kankaan johonkin. 1 euro.



En tiedä onko kaitaliina bambua, mutta joka tapauksessa se sopii hyvin suojaamaan lipastoani. Sen päälle näyttää kertyvän roinaa jos toistakin. Kunhan saan kirjahyllyn vielä jostain huoneeseeni, niin ehkä lipaston päällinen on vähän tyhjempi! 1 euro.



Viimeisenä vaan ei vähäisinpänä ihastuttava voimakasvärinen kukka-aplikaatio, jota tulen käyttämään jossain. Aika näyttää missä. 1 euro.