Mutta oli mukavaakin. Kävimme J:n ja anopin kanssa pitkästä aikaa syömässä lounasta japanilaisravintolassa. Sushi maistuu aina. Hyvältä.
Lounaan jälkeen kävelimme enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti ympäri keskustaa ja päädyimme japanilaisen Michiko Isogain näyttelyyn Kuvataideakatemian Galleriaan Kasarminkadulle. Michiko on ihastuttava, herkkä taiteilija, jonka viehättävä animaatio oli sekä kaunista katsottavaa että herkullista kuunneltavaa. Näyttely on esillä 7.12. saakka. Taiteilijasta ja näyttelystä on juttu tämän päivän Hesarissa.
3 kommenttia:
Moikka pitkästä aikaa taas! Väsymys vaivannut täällä, joten olen tyytynyt vakoilemaan, mutta nyt taas nousevat sormet näppäimille asti :)
Ihana kuva, niin kovin japanilainen :D Michiko taisi olla hetken Maassa kanssani samaan aikaan, kunnes Akatemia hänet nappasi ja taisi hyvän viedä. Hän herätti töillään paljon huomiota jo silloin Maassakin. Hehhee, siis planeetan lisäksi siinä koulussa!
Michikon käden jälki on tosiaan herkkää. Hän on niin taitava. Ja hänellä on aivan suloinen lauluääni myös.
Oho, lauluäänestä en tiennytkään mitään. Ilmeisesti siis videoon kuului myös laulua. Olisi kiva nähdä tuo, vaikka tuskin tässä saa mihinkään lähdettyä...
Lähetä kommentti