sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Napit ja turkki paikallaan


Sain vihdoin ommeltua rannekkeisiin kaikki napit. Ja omiani (oikeanpuolimmaiset) olen jo käyttänytkin. Ehkä ei sittenkään ihan minun juttuni. Olen enemmän lapasten ja sormikkaiden käyttäjä.

***

Kaivoin kirpputorikassista mieheni mummon vanhan kaniturkin, jonka olen saanut 30 vuotta sitten. Joskus kauan sitten sitä käytinkin. Nyt se on ollut monta vuotta käyttämättä ja ajattelin, että se joutaa kirpputorille. Panin palttoon päälleni ja totesin, että sehän on ihan hyvä. Lämmin takki käyttöön vaan. (Yritin jo eilen tarjota turkkia kahtaalle, mutta onneksi ei ottajaa löytynyt!)

2 kommenttia:

Säätäjä-Salla kirjoitti...

:) Niin, hyvä kun tuli turkki käyttöön! En ole oikein koskaan osannut muuta kuin lammasturkista käyttää enkä sitäkään vaatteessa - eiku nyt huijaan, onhan mulla se kelsitakkini, jota olen hyvinkin paljon käyttänyt!

Musta rannekkeet puoltavat hyvinkin paikkaansa syyskylmillä, niin kuin puhuttiin, silloin kun pitää kuitenkin jotain pikkutarkkaa pystyä käsillä tekemään. Tosin kyllä olen niin palelevainen, että alle kymmenessä plus-asteessa mun on kyllä ainakin ihan pakko saada myös sormet piiloon. Siistit tuli!

Saksi-Sadie/Bluesea kirjoitti...

S-S, joo, tajusin, että mitä ihmettä minä nyt hyvästä turkista luovun. Se on kaunis ja lämmin ja oikeasti edelleen mahtuu mulle (minulla oli sellainen käsitys, että se on minulle liian pieni!).

I on oikein ihastunut omiin rannekkeisiinsa, mutta minulle ne ovat hiukan hankalat: liian kylmät tai kuumat, sään mukaan. Minäkin kaipaan saada sormeni piiloon, lämpimään.