Sain vihdoin kuunneltua Anna-Leena Härkösen Ei kiitos -kirjan äänikirjana. Kuuntelin sinnikkäästi, vaikka en oikein jaksanutkaan innostua koko kirjasta. Ei kiitos kertoo nelikymppisen pariskunnan elämästä naisen näkökulmasta. Nainen ei ole tyytyväinen suhteeseen, sillä hänestä mies ei ole seksuaalisesti riittävän aktiivinen. Tarina kyllä kiinnosti sen verran, että pitihän se kuunnella loppuun. Minua itse asiassa ärsytti aika lailla näyttelijätär Sari Mällisen luenta. Hän on minusta hyvä näyttelijä, mutta jotenkin hänen äänensä ei istunut tähän rooliin.
Tämä oli kaiken kaikkiaan ensimmäinen kerta, kun kuuntelin äänikirjaa. Okei, toimii ehkä jossain tilanteessa ja voihan siinä sitten samalla tehdä käsitöitä, mutta mieluummin luen itse. Ehkä juuri tuo "vääränlainen" ääni on se, jota tässä tapauksessa kaihdoin. Kun itse lukee, voi sen äänimaailman luoda ihan vaan omassa päässään. Taitaa passata minulle paremmin.
Heitänpä lyhyen kommentin samantien myös viime lauantaina päättyneestä kymmenosaisesta amerikkalaisesta televisiosarjasta Sano että rakastat (Tell Me You Love Me). Heitin jo jossain aiemmassa postauksessa juttua, etten ole sarjasta innostunut. Täytyy vähän kääntää kelkkaa, nimittäin sarjan stoori eteni hyvin, siihen tuli syvyyttä ja se oli loppujen lopuksi hyvinkin uskottava. Joskus on niin, että pitää nähdä koko juttu, ennen kuin voi antaa lopullisen arvion. Ja tämän sarjan kohdalla kävi niin. Tästä on kyse (suurin piirtein): sarja kertoo kolmesta pariskunnasta ja heidän kriisissä olevista suhteistaan. Pariskuntien tilanne on varsin erilainen. He käyvät saman terapeutin luona selvittelemässä suhteitaan. Myös terapeutin omaa elämää valotetaan sarjan kuluessa.
Sarja on siis saatavana dvd:näkin (ainakin jenkeistä). Lisää sarjasta voi lukea nettisivuilta: www.hbo.com/tellme/
Tell Me You Love Me -kuva sarjan nettisivuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti