lauantai 6. syyskuuta 2008

Lasipallo paikallaan

Sain joskus vuosia sitten eräältä ystävältäni lahjaksi kauniin lasipallon. Monta vuotta sen paikka oli eteiskäytävässämme, jonne ei oikeastaan tule kunnolla päivänvaloa, mutta sitten eteiseen laitettiin toinen valaisin eikä pallolle ollut enää paikkaa kodissamme. Löysin pallon sattumalta eilen kaapista jotain ihan muuta etsiessäni.

Tuo satumaisen kaunis lasipallohan oli vain odottanut oikeaa hetkeä ja oikeaa sijoituspaikkaa. Näin heti, että haluan sen uuteen huoneeseeni. Ja sinne ikkunan eteen laitoimme sen J:n kanssa siimalangalla roikkumaan. Miten kauniisti aurinko siitä pallosta heijasteleekaan. Miten ihanasti naapurin omenapuut näkyvät sen lävitse. Kiitos, M, kun ostit minulle näin suloisen lahjan!

2 kommenttia:

Säätäjä-Salla kirjoitti...

Moi!

Ihana oli taas tänään avata syksyinen joulukalenterini: vierailla täällä blogissasi ja löytää täältä uutta juttua!

Onpas kaunis pallo. Monesti saa jotain ihanaa pientä, jolle ei heti keksi paikkaa ja joka siksi ehkä joutuu vähäksi aikaa sivuun - ja sitten oikein yllättyy, kun äkkiä vaikka siivouksen yhteydessä huomaa, missä se on oikein paikallaan. Mikä mahtava tunne on löytää esineelle täydellinen paikka! :)

Bluesea kirjoitti...

Olen koko ajan ajatellut, että pidän huoneeni suhteellisen minimalistisena, mutta juuri tämänkaltaiset esineet sinne kyllä pääsevät.

Esineisiin tuo vielä oman erityishohtonsa se, jos ne on saanut itselleen tärkeiltä ihmisiltä, niinkuin nyt tässä tapauksessa esimerkiksi.