Tänään sain ommeltua sängyn päälle kolmelle tyynylle päälliset. Oikeasti nuo kaksi isoa "tyynyä" ovat petauspatjoja, joita käytämme lastenlasten patjoina heidän yöpyesään meillä. Sainpahan kuitenkin ne nyt "käyttöön" niin, ettei niitä tarvitse sulloa sängyn alle tai kaappiin, jossa ei muutenkaan ole hirveästi tilaa. 
Ihastuin tuohon turkoosiin kankaaseen, kun näin sitä eräässä pienessä kangaskaupassa Helsingin keskustassa. Alunperin ostin kankaan ajatellen keittiön verhoja, mutta väri ei toiminut siihen tarkoitukseen. Tyynynpäällisinä punaisen ohessa se sen sijaan on mielestäni oikein viehättävä. Kangas on ohuehkoa puuvillaa, 90 cm:n levyistä ja maksoi muistaakseni pari euroa metri. Ostin sitä 4 metriä ja kuinka ollakaan, sain juuri nuo kaikki kolme tyynynpäällistä ommeltua siitä. Ikeasta toistakymmentä vuotta sitten ostettu reilunkokoinen puunvärinen lipasto, jossa on seitsemän laatikkoa, on myös paikallaan. Vaihdoimme jossain vaiheessa lipaston vetonamikat, koska puiset vetimet alkoivat halkeilemaan. Nyt siinä on kullanväriset, metalliset vetimet.
Siirsimme olohuoneestamme pöydän eli nyt minulla on kaksi valkoista Artekin työpöytää vastakkain. Ostimme ne aikoinaan lapsille työpöydiksi. Nyt toinen palvelee ompelupöytänä, toinen tietokonepöytänä.
Tuolejakin on kaksi. Toinen on miehen vanha opiskelukämppäaikainen punainen työtuoli ja toinen on anopilta mökiltä joskus saatu ikiaikainen Artekin tuoli, jonka poikani jossain vaiheessa hioi ja lakkasi. Tuoli kaipaa uutta päällystä. Kangas on jo katsottuna ;-)
Verhoina on kaapista löytyneet entiset keittiön verhot, Marimekkoa. Oikeastaan juuri niistä lähti liikkeelle huoneen "värimaailma".Lattialla on vihertävä räsymatto, jonka olen jokunen vuosi sitten teettänyt omista kuteistani. Se vain odotti paikkaansa kellarissa.
***
Vielä pitäisi tehdä:
1. Saada pojan vielä kotona oleva ryjämentti muualle (on kitaraa, rullalautaa, laatikoita, nyssäköittäin erilaista roinaa)
2. Laittaa uusi päällinen Artek-tuoliin.
3. Kunnostaa nelilaatikkoinen laatikosto (peruja 60-luvulta) toisen pöydän alle laitettavaksi. J on luvannut tehdä kunnostuksen.
4. Asentaa lampunvarjostin. Sen olen viime talvena ostanut (IQ), mutta se on vielä paketissa paloina. (J on luvannut koota senkin. Hän on koonnut aiemmin samanlaisen lampun tyttärellemme.)
5. Saada loputkin kankaat ja langat kellarista huoneeseeni (eli kaapeista vielä pois keskimmäisen loppuja tavaroita).
6. Lasikuitutapettiset valkoiset seinät ammottavat vielä aivan paljaina. Ne on maalattu viime talvena, joten väriä en aio vaihtaa. Pitää vain saada kuvia seinille. Suunnitelmia kyllä on jo.
7. Hankkia työvalo ja joku säilytysyksikkö harrastekirjoilleni, joita ei hirveästi ole.
8. Ja sitten todenteolla nauttimaan omasta tilasta;-)
4 kommenttia:
Todella kaunis väritys näyttäisi huoneessa olevan. Sohvan väriyhdistelmä on mielestäni tosi onnistunut, raikas ja silti riittävän lämmin ja mehukas. Tulipas adjektiiveja! :D Olipas Isbjörkkin saanut siltä paikan. :) Niin ja hyvä idea tuo tyynyjen monikäyttöisyys, joskus tyynynä ja toisinaan vieraspatjana. Joskus vähän harmittaa, kun meidän isot sohvatyynyt ovat vain nojailuun, mitään muuta ei niillä voi tehdä. Sitä paitsi ne ovat aina tuolla isojen poikien kulmauksessa, mulla ei niille yleensä ole käyttöä. Verho ja kuvauksesta päätellen mattokin täydentävät kivasti huonetta.
Tulipa matosta mieleen, että on ollut tarkoitus käydä kutomassa kapoinen matto matkailuautoon, tummaa turkoosinkirjavaa olen ajatellut.
Pitäisipä minunkin listailla tehtäviä asioita, auttaisi vähän hahmottamaan niitä ja osaisi ehkä tarttua johonkin, kun joutohetki joskus koittaa...
Oho, hahhaa, nyt vasta huomasin, että olikin kuva vähän muuttunut! Kävin nimittäin aikaisemmin katsomassa jo, jos ihmettelet selvänäkijän taitojani! :D :D
Heissuli, Sallasein!
Joo. Huvitti toi sun selvännäkijän taitosi. Oli vaihdettava kuvaa (ja suloinen Isbjörk sai luvan häipyä kuvasta), kun oli noita tekstinmahtumisongelmia. En ole oppinut tekemään kuvista koko palstankokoisia. Jos kuvat ovat liian isoja, tekstille jää vähän tilaa ja onneton ohjelma ei osaa tehdä tavutuksia (eihän niitä täällä nettimaailmassa tosiaankaan ole). Ratkaisin siis tuon ongelman tällä kertaa pienentämällä kuvaa.
Joskus pitää tehdä ihan oma blogimerkintä ihanaisesta ottonukkelapsestani Isbjörkistä, joka on muuttanut asumaan minun huoneeseeni.
Joo, onpa muuten tosiaan rasittavaa, kun kuvan laittaminen tekstin oheen saa tekstin usein repaleisen näköiseksi, ellei kuvan kokoa säädä tarkkaan. Enpä ole blogiini juuri kuvia laittanutkaan tekstin joukkoon tuosta syystä. Pystykuvat vielä menisivät ehkä, mutta en ole jaksanut kokeilla. Kuitenkin olisi kiva useammin lisäillä niitä nimenomaan sinne joukkoon eikä aina väleihin.
Meilläkin on pari noita ottonukkelapsia, tai toinen on kyllä Anton. Ehkäpä mäkin voisin joskus heidät esitellä blogissa, jos vaikka joku lukija siitä innostuisi itse tekemään tai ostelemaan nukkeja, siis adoptoimaan. No joskus sitten...
Lähetä kommentti