Olen syksyihminen. Kesällä on liian kuuma, talvella kylmä, keväällä kirkasta, mutta syksyllä on juuri oikeanlaista. Ainakin tänään tuntui siltä, kun aurinko sai kaikki syksyn värit hehkumaan todenteolla. Sadesäistäkin pidän: porhallan sadepuku päällä fillarilla töihin ja nautin. Syysmyrsky vihmoo ja ujeltaa ja peltikatto kopisee, mutta sisällä kotona on lämmintä ja turvallista. Jos jollain kuvalla pitäisi kuvata sielunsa maisemaa, minun kuvassani olisi mustaa märkää asfalttia, joka on täynnään märkiä värikkäitä vaahteranlehtiä.
Vasta ulos lähdettyäni huomasin, että olin pukeutunut aivan syksyn väreihin. Sulauduin täysin syystapettiin ;-)Alempi kuva on J:n ottama.
2 kommenttia:
Hassua, minä myös olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten oma väritys muuttuu vuodenaikojen mukaan. Siis olkoonkin sulla sattumalta kuvaustilanteessa näin, mutta mulla näyttäisi sattuvan järjestelmällisemminkin päälle ruskan värejä näin syksyllä. Usein hiukan viipeellä kuitenkin, eli kun vilja on korjattu, jään etsimään kypsän viljan värejä kangaskaupoista jne. Eilen löysin kirpparilta syksynoranssin villatakin aitoa 70-lukua.
Itse olen kyllä kesäihmisiä, ikinä ei voi olla liian lämmin. Toisaalta puolensa kaikissa vuodenajoissa. Tänään en edes juuri palellut, kun oli tosiaan parasta mahdollista syksyä ja käveltiin Kytäjällä perheen kanssa ensin 5 km yhteen suuntaan ja sitten sama matka takaisin. Virkistävää!
Hei Sallasein!
Siis niin ihana lukea sun kommenttejasi mun räpellöksiin. Aina keksit jotain positiivista!
Käyn päivittäin kyttäämässä sinun blogiasi ja odottelen uusia tekstejäsi. Innolla.
Olen muutenkin hurahtanut täysin kaikenlaisiin blogeihin, joita seuraan päivittäin...
Lähetä kommentti