Minulla on seuralaisena ja hiljaisena yhtiökumppanina huoneessani rasavilli poikatyttö Isbjörk Islannista. Ibjörk on ollut meillä pari vuotta. Adoptoin siskontyttöni tekemän Unicefin Anna ja Toivo -nuken Pointin kirjastossa Vantaalla olleesta nukkenäyttelystä kesällä 2006.
Viehätyin Isbjörkin olemukseen heti. Se on sävyiltään rauhallinen, mutta siinä on kivaa rentoa huolettomuutta. Nukke on päässyt pariin otteeseen vierailemaan tyttärentyttären luoksekin, mutta on sieltä palautunut aina hyvissä voimissa.
Oikeasti Isbjörkin nimi kirjoitetaan sillä kummallisella islantilaisella ö:llä, jota en noin vain löydä näppikseltä, joten olkoon siis tuollaisella kirjoitusasulla tässä!
2 kommenttia:
Voi, tyttönen sai oman juttunsa! :) Terveisiä vain! Tykkäsin itsekin, että Isbjörkin olemus onnistui kivasti, joskus ei tunnu samalla tavalla tulevan eloa tyyppeihin, mutta sillä kertaa onnisti. Oli hauska tehdä sitä pukua: olin jostain lasten college-asusta jo ehtinyt käyttää osan johonkin ja sain juuri ja juuri Isbjörkin vaatteet kasaan niistä rääppeistä.
Just tuo Isbjörkin asukin on ihan täydellinen. Se on sellainen ihanan lerpattava rento touhuamisasu.
Lähetä kommentti