Sain joskus työkaveriltani pussillisen hänen äitinsä vanhoja nappeja. Toin ne tänään töistä kotiin ja heti teki mieli ruveta leikkimään niillä.
Aivan ihastuttavia nappeja. Tein niistä samanlaisia paririvejä kuin lapsena. Mutta miten monta paritonta nappia onkaan! Hassua.
3 kommenttia:
Voi mikä herkullinen kuva! Muistan joskus äidinkin maininneen lapsuuden nappileikeistä. Lukiessani ymmärsin parijutun ensin niin, että napeille etsitään ikään kuin kumppani, jolloin sen ei tarvitsisi olla samanlainen vaan olisivat jotenkin toisiaan täydentävät. Eipä tarttis sillä tavalla löytääkään samanlaisia ;)
Moi taas, jäin oikein tuijottamaan noita nappeja taas ja löysin ainakin yhden parin sieltä ilmeisesti parittomien joukosta! Siellä on kaksi sellaista sinistä/turkoosia nappia noin suunnilleen pystylinjassa toisiinsa nähden. Sitten mitä meinasin tuossa noilla toisiaan täydentävillä, sellaisia yritin löytää mutta oli vaikeaa näkemättä materiaaleja ja värisävyjä tarkemmin. Ehkä tuo iso kirjavanvihertävä nappi voisi toimia parina sille vihertävälle pienemmälle, jossa on ikäänkuin sisäkkäisiä ympyröitä, alempana ja oikeammalla... Hauska uusi harrastus, ei tarvitse nettipelejä eikä mitään kun yhtä kuvaa vain tuijottaa! :D
Moi S-S, eikö olekin hauskaa? Ihan "pareja" noi siniset eivät ole. Aloin oikein katsomaan kuvaa ja itse asiassa huomasin jo eilen, että vasemmalla olevassa parien rivistössä on 2 samanlaista paria eli yhteensä neljä samanlaista nappia. Parittomista voisi rakentaa vaikka minkälaisia pareja tai "perhesarjoja" esim. vihreitä tai valkoisia.
Mieluummin leikin napeilla kuin pelaan pasianssia koneella (joskus tulee sitäkin väsymyspäissä tehtyä).
Tyty tulee perheineen käymään meillä sunnuntaina. Olen jo luvannut, että katselemme nappeja. Viime kerralla hän sai viedä mukanaan pienen purkillisen helmiä ja nappeja (sekä Isbjörk-nuken ja kaksi pikkukoiraa, Sushin ja Sashimin, yökylään) kotiin.
Lähetä kommentti