Viime viikkoina olen pussukka kerrallaan kantanut käsitöitäni kellarista omaan huoneeseeni. Viikonloppuna pussukasta löytyivät nuo villasukantekeleet. Eilen illalla olin neulekerhossa ja otin keskeneräiset sukkani sinne mukaan. Jo juna- ja metromatkoilla aloin neulomaan.
Pari tuntia neulekerhossa vierähti nopsasti. Yksi neuloi puolihametta, toinen neulepaitaa, kolmas aloitteli punaisia villasukkia, neljäs opetteli neulomaan ja viides opetti häntä. Minä kuudentena neuloin, nautin pöydän antimista (nyyttäriperiaatteella tuotuja monenmoisia herkkuja ja rooibos-teetä) sekä nautin energisten naisten juttuseurasta. Tuollaisia iltoja pitäisi olla paljon useammin!
Tänään oli toisesta sukasta tehtävänä enää kärkikavennukset. Lopputulos: eivät mitkään erityisen kauniit sukat, mutta eiköhän noita voi vedellä saappaiden sisällä. Sukat ovat vähän kilsut minulle, joten taidanpa tarjota niitä tyttärelle ;-)
2 kommenttia:
Huokaus, olisipa ihanaa päästä oikein kunnolla käsitöiden makuun. Niin että oikein istuisi alas hyvässä seurassa ja rupeaisi tekemään samalla kun rupattelee eikä vain istuisi ns. kädet helmassa silloin kun istuu vaan neuloisi samalla. Pitäisi ottaa tavaksi kuljettaa jotain neulomusta mukana, kun mammoja tapailee. Kivat sukat, ja kohtahan niitä taas tarvitsee! Katsoin ystäväni lapasia tässä päivänä muutamana, oli saanut kaveriltaan Huopanen-langalla neulotut ja koneessa kutistetut huopalapaset, superlämpimän näköiset. Olisivat ainakin helpot tehdä...
Yhdellä tutulla on äitinsä tekemät kutistetut huopalapaset. Ne on tosiaan hurjan lämpimännäköiset ja kauniitkin.
Mä oon vähän laiska tekemään aina sitä toista eli pitäisi varmaan ottaa käyttöön sellainen systeemi, että tekee kahta sukkaa tai lapasta yhtä aikaa.
***
Kaikkein hauskinta minusta käsitöitä on kyllä tehdä naisjoukossa rupatellen.
Lähetä kommentti