Tärkeät äMMät

Sooloilija oli saanut haasteen kertoa 10 itselleen tärkeintä E-kirjaimella alkavaa asiaa. Vonkasin häntä haastamaan minut juttuun mukaan ja sanomaan minulle kirjaimen, jolla miettisin minulle tärkeitä asioita.

Sain mietittäväksi M-kirjaimella alkavia tärkeitä asioita. Vaikea mennä sanomaan, että nämä, jotka tulivat mieleeni, olisivat ihan oikeasti kaikkein tärkeimmät, mutta intuitio on aika metka juttu...

1. Minä. Apua, heti näin itsekeskeisesti. Mutta välillä se minä meinaa unohtua.

2. Maapallo. Jos sitä ei olisi, ei olisi meitäkään.

3. Maa. Se mitä voi tonkia. (Multa, jota tongin.)

4. Marja(-t). Herkkusyötäviä ja kaunis tytön nimi.

5. Munni. Olen sellainen kolmelle pienelle ihanaiselleni.

6. Mies. Omani. J. Tärkeä ihminen.

7. Makea. Olen (liiankin) perso kaikelle makealle.

8. Maukas. Ruoka parhaimmillaan.

9. Marimekko. Jostain syystä Marimekko on pysynyt jo vuosikymmeniä kauniine kuoseineen suosikkinani.

10. Martat. Olen sellainen.

Sydämiä ja uuniomenia

Sain vihdoin väsättyä valmiiksi jouluisen sydänrimpsun tyttärelleni. Sydämet on tehty tilkkutyökirjan ohjeen kaavalla ja täytetty vanhoista tyynyistä revityillä vanuilla. Punaiset sydämet on tehty marikerniliinan ylimääräisistä paloista, kultaiset rikkimenneestä keinonahkaisesta takistani. Naru löytyi siivouskomerosta. Rimpsuideasta saan edelleen kiittää elohiirtä.

Itse pidän vähemmän venyneistä sydämistä, joten ehkä väsään jossain vaiheessa sellaisen version itselleni.

***
Saimme naapureilta kaksi isoa kassillista omenoita. Niistä olen osan jo keitellyt soseeksi pakastimeen, mutta osasta on tehty ihanaa iltapalasyömistä: uunivuokaan pilkottuja omenanpaloja ja murskattuja saksanpähkinöitä. Kypsyvät uunissa 20 minuuttia. Syödään lämpimänä vaniljakastikkeen kera. Nami, nam!

Kankaita, kankaita

Sain (taas) viime viikolla eräältä puolisukulaiselta kaksi isoa kassillista kankaita. Osa niistä on useamman metrin mittaisia paloja, osa aika pieniä tilkkuja. Aivan ihania kankaita moneen lähtöön.

Mutta, mutta. Milloin ihmeessä ehtisin oikeasti taas ommella jotain isompaa, kun työ ja opiskelu vievät leijonan osan päivistäni?

Ihanaa joka tapauksessa järjestellä kankaita ja unelmoida mitä kaikkea niistä voikaan joskus tehdä. Viime aikoina olen vain ommellut ja täyttänyt muutaman tyynyn ja tehnyt jotain pienen pientä.

Kitilou-kahvit

Tyty tuli vierailulle munnin ja vaarin luo äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa.

Teimme hiukan käsitöitä, söimme yhdessä ja sen jälkeen joimme kahvit. Tyty sai uudet pienet kahvikupit ja halusi tietenkin heti päästä kokeilemaan niitä. Niinpä tiskasimme yhden kuppiparin hänelle. Herkuiksi kahvin kera kaapista löytyi Kitilou eli Hello Kitty -keksitikkuja. Kitilou on Tytyn ihan omaa sanastoa.

RSO hurmasi jälleen

Eilen illalla oltiin J:n kanssa RSO:n konsertissa. Ohjelmassa oli Kaija Saariahoa ja Sibeliusta. Orkesterin kapellimestarina toimi Sakari Oramo. Ja orkesteri soitti huikean ihanasti.

Jaksan aina ihmetellä sitä miten kurinalaista orkesterimuusikon työ on. On aivan ihana istua edessä (tällä kertaa kolmannella rivillä) ja seurata eri muusikoiden soittamista. Oma lukunsa on tietenkin kapellimestari, joka antaa joka konsertissa oman säväyksensä sointiin. Pidän Oramon lempeästä johtamistavasta. Tai niin minä sen näen.

Musiikki heittää minut välillä joihinkin ihan muihin maailmoihin. Ja juuri se siinä on niin upeaa.

Tägit ja graffitit Berliinissä - neulegraffitit Suomessa

Eilisessa Hesarissa (21.10.2008) kerrottiin, että pisin jäljellä oleva pätkä Berliinin muurista saa taas uudet maalaukset. Vajaa kaksikymmentä vuotta sitten muurin murruttua pätkä muuria jätettiin pystyyn muistomerkiksi ja 118 taiteilijaa maalasi siihen erilaisia kuvia. Sää ja sotkijat runtelivat muurin kuvat kymmenessä vuodessa ja ne maalattiin uudelleen. Nyt on jälleen kulunut kymmenen vuotta ja maalaukset pitää taas uusia.

Kesäisellä lomamatkalla Berliinissä kävimme katsomassa tuota muurin pätkää. Se näytti aika surkealta. Maalaukset oli ikävällä tavalla sotkettu tägein.

Ympäri kaupunkia näimme muutoin todella upeita graffiteja ja seinämaalauksia. Onneksi siis ihan kaikkea ei sotketa.

***
Luin jokin aika sitten mainiosta blogista, jossa kerrotaan neulegraffitien laittamisesta sopiviin paikkoihin (knitsea.blogspot.com). Tosi veikeä idea. Teki heti mieli varastaa tuo ajatus ja ruveta levittämään neulesanomaa.

Tänään ehdin vähän penkoa neulekorejani ja jo vain sieltä löytyy erinäisiä puolivillaisia tekeleitä: keskenjäänyt neulepaita, parittomia sukkia ja lapasia ja sukanvarsia. Saa nähdä milloin partioyksikköni iskee lähimaastoon. Ajatus kutkuttaa.

Korujeni kodit

Olen huono korujen käyttäjä. Olen perinyt, saanut lahjaksi ja itsekin ostanut joitain koruja, mutta en juuri osaa niitä käyttää. Niinpä koruni asustavat useimmiten korurasioissa, jotka ovat makuuhuoneemme ikkunalaudalla.

Äärimmäisenä vasemmalla on bambusta tehty rasia, jonka ostin kirpputorilta tänä syksynä. Seuraavana on vuonna 1977 Sotsista lomamatkalla ostamani lakkarasia. Kansi on haljennut, mutta se on edelleen niin rakas, etten raaski heittää sitä pois. Kolmas ja neljäs korurasia ovat keramiikkaa ja ne olen saanut lahjaksi mieheltäni. Oikeanpuolimmaisin rasia on ostettu Japanista joitain vuosia sitten. Ylimmässä kuvassa äärimmäisenä oikealla näkyy vielä metallinen sammakkopysti, jossa saatan välillä pitää jotain sormusta tai muuta pientä. Sekin on ostettu Japanista.

Sydämet rivissä

Tytär löysi Elohiiren blogista kauniita sydänrivistöjä - ja laittoi minut hommiin.

Tähän mennessä olen saanut valmiiksi tämän yhden sydännauhan, jonka annan tyttärelle esimerkiksi ulko-oveen laitettavaksi. Sydämen kaavan löysin eräästä tilkkutyökirjasta. Materiaalina on jämäpaloja pellavakankaista. Sydämien sisukset ovat entisen tyynyn vanua. Naru on ihan kaupasta ostettua.

Kiitokset Elohiirelle mainiosta vinkki-ideasta!

Vuoden 2008 Annani ja Toivoni

Tänä vuonna olen tehnyt yhteensä 14 Anna ja Toivo -nukkea (www.unicef.fi/vapaaehtoistyo). Nuket tehdään pääasiassa kierrätysmateriaaleista ja myydään erilaisissa tapahtumissa. Yhden nuken hinnalla (minimi 20 €) kustannetaan yhdelle maailman kehitysmaan lapselle kuusi rokotetta, jotka pelastavat hänen elämään. Tässä katraani esittely:


Ranskalaisen Antoine-pojan esikuva on (tietenkin) Antoine de Saint Exupéryn Pikku Prinssi.



Ugandalainen Clementine sai kansalaisuutensa maassa keväällä asuneen sukulaisemme mukaan.



Skotlantilainen Emily on punatukkainen, niinkuin minun mielessäni muutkin skotit, puhumattakaan irlantilaisista!



Tämä skotti on nimeltään Ethan ja vihreäsilmäinen, niinkuin useat punatukkaiset ovat..Nimensä E. on saanut näyttelijä, kirjailija Ethan Hawken mukaan (Tiedän. Hän ei ole skotti!).



Ukrainalaisen Jelenan kasvot ovat ystäväni H:n käsialaa.



Suomalaisen Leevi-Jonatanin esikuvana on lähisuvun pikkupoika.



Norjalainen Lila on pohjoismaisen vaalea.



Makalo on Kamerunista.



Tämä tyttönukke on kreikkalainen Medeia.



Nellie on Senegalista.



Omara on kuubalainen ja saanut nimensä Omara Portuondon mukaan.



Islantilainen Unnur sai nimensä jonkun islantilaisen romaanin mukaan (en enää muista kenen kirjoittaman, ehkä Arnaldur Indridasonin).



Zarko on Serbiasta.

Näiden lisäksi olen tehnyt tunisialaisen Maryamin (josta olen kirjoittanut postauksessani 6.9.2008).

Lauantaina menen taas tekemään nukkeja ihanaisen naisporukan kanssa.

Syklaami pannunalusta

Katsoin eilen illalla amerikkalaista sarjaa Sano että rakastat ja neuloin samalla. Olen joskus ostanut kirpparilta hurjan paksua syklaamin punaista villalankaa kerän verran enkä aiemmin ole keksinyt mitä tuostakin tekisi. Neuloin siitä sitten pannunalustan käyttäen puikkoja nro 7. Sain jutun valmiiksi ohjelman aikana.

En katso kovinkaan paljon televisiota. Tämän hetken suosikkejani ovat Fizz ratkaisee, uutiset ja jotkin elokuvat sekä harvat dokumentit.

Sano että rakastat -sarjaa halusin kuitenkin ruveta seuraamaan, pidin nimittäin saman tuotantoyhtiön Mullan alla -sarjasta. Tämä uusi sarja ei kuitenkaan ole samalla lailla imaissut mukaansa. Henkilöhahmot ovat jotenkin stereotyyppisiä neuroottisia keskiluokkalaisia jenkkejä. Kukaan heistä ei ole oikein sellainen, josta voisi alkaa pitää. En edes muista sarjan (jota on tullut jo seitsemän osaa kymmenestä) henkilöiden nimiä. Tai yhden muistan. Eräällä pääroolissa olevalla naisella on sisar, jonka nimi on Mason.

On se kumma. Miksiköhän en vain voisi jättää väliin koko sarjaa?

Uneton T:lassa

Välillä iskee unettomuus. Ei niin, että valvoisin koko yön, mutta sen verran kuitenkin valvon, että seuraava päivä menee töissä vähän toistaitoisena.

Joskus uni ei meinaa tulla heti. Joskus saan unesta hyvin kiinni, mutta herään sitten keskellä yötä. Saatan siirtyä toiseen huoneeseen lukemaan kirjaa - ja yleensä nukahdan melko pian. Jos väsyttää niin paljon, ettei jaksa ajatella lukemista, pitää ruveta laskemaan lampaita.

Joskus lampaat ovat sukulaisiani, joskus koulukavereitani, joskus kaupunkeja, joissa olen käynyt jne. Ja aina mietin "lampaita" aakkosin. Viime yönä mietin hyviä elokuvia, joita olen nähnyt (vaikeat kirjaimet - tai jos ei tule kertakaikkiaan tule mitään mieleen, saa skipata!):

Amélie, Babel, Crying Game, Don't Come Knocking, End of Summer, Frankie & Johnny, Grand Canyon, Hiljaiset sillat, In the Mood for Love, Kolme väriä -trilogia, Lost in Translation, Meri sisälläni, Naapurini Totoro, Puhu hänelle, Rakkautta ennen aamua, Smoke, Tyttö ja helmikorvakoru, Vihreän papaijan tuoksu, Wittness...zzzz

Hyvä päivä

Tänään

mies sai (ostettua) itselleen litteän näytön
tytär sai suoritettua ajokortin
minä sain maksuttoman käynnin Ateneumiin.

Oli oikein hyvä päivä.

Lisää raitoja

Toivuttuani vuorokauden kestäneestä vatsataudista kokosin lankakätköistäni pieniä punaisia keriä ja ryhdyin neulomaan.

Kaulaliinan neulominen on niin helppoa, että silloin voi keskittyä tekemään jotain muutakin. Tällä kertaa se muu tekeminen oli Anna-Leena Härkösen uusimman romaanin Ei kiitos kuuntelemista äänikirjana. Olikin muuten tasan ensimmäinen kerta, kun kuuntelen äänikirjaa. Sehän on siinä mielessä mukavaa, että samalla voi tosiaan tehdä jotain muutakin. Koko teos koostuu kahdeksasta cd:stä. Sain tänään kuunneltua kolme ensimmäistä. Jaa-a. En vielä oikein osaa sanoa mitä mieltä olen. Minulla on kirjasta myös varaus kirjastossa. Olen varausjonossa noin sijalla 1 500, joten olen ihan tyytyväinen, että keksin varata kirjan tässä muodossa.

Peppi-kaulaliina

Olen muutaman vuoden aikana neulonut toistakymmentä Unicef-nuken puseroa aivan pienistä lankanysistä. Nyt päätin neuloa pikkukeristä kaulaliinan. Lankoja olen saanut ja kerännyt sieltä ja täältä.

Tästä tuli

p
i
i
i
i
t
k
ä

Peppi-kaulaliina Tytylle.

Sadien päivä blogimaailmassa

Aamulla heräsin piilomajassa. Elohiiri tikitti silmäkulmassa jo ennen sängystä nousua. Piti heti saada saada a pot of rose tea ja ripaus inkivääriä.

Alkoi arjessa selviytyminen villaketun ja savilinnun kanssa.

Lähdin Ilonan kotiin ja vierailin Liivian talossa. Oli hiljainen tienoo.

Iltapäivällä iskivät hetkeksi nurjat ajatukset. Katsoin Tiksin kasvoja ja lättänällä tyynyllä istuen mietin, että olisi aika alkaa pitämään väijypäiväkirjaa.

Onneksi päivä vielä parani iltaa kohden. Vuorossa oli chololate circus ja pala Japania. Ennen nukkumaan menoa iltaani mahtui vielä sooloilijan elämää ja elokuvaa.

Löytöjä

Tein pikaisen kierroksen lähikirppiksillä ja kierrätyskeskuksessa. Nämä löysin:

Pellavaista bleiseriä pitänee vähän modifioida. Jos se ei onnistu, päätyy se materiaaliksi johonkin käsityöhön. Pellava on mukavaa materiaalia ommeltavaksi.


Hienonvärinen pellavainen pikkuliina, joka päätyy todennäköisesti pikkuisimman lapsenlapsen tulevaan tilkkupeittoon, josta on jo tehty tilaus.





Tämä on vanhanajan kotitakki ihanasta kuosista. Se ei kuitenkaan tuntunut päällä erityisen mukavalta ja napitkin puuttuivat lähes kokonaan, joten se päätynee tilkkutöihin.




Aivan ihana poltetun oranssin värinen ohut neuletakki, jossa on vähän kimallusta reunoissa ja helmiäisnapit. Tästä tulee varma käyttötakki.





Tällaisia täysvillaisia, aivan uusia ohuita pipoja ostin peräti kaksi. Toivottavasti löytyy niitä käyttävä pääkin ;-)






Oikein mukavan pehmeäksi hiutunut, kivanvärinen miesten pyjaman paita. Sopiva yöpaidaksi tai kotipaidaksi.

= tämä kaikki kahden kahvipaketin hinnalla. Olen ihan tyytyväinen.

Saksia ja outoja herkkuja

Yritin tehdä tästä sakseni-kuvasta blogini ylätunnistekuvan, mutta en ihan onnistunut. Sain kyllä kuvan tunnistekenttään, mutta teksti ei ollut oikein hyvännäköinen. Pitänee palata asiaan joskus paremmalla ajalla. Tässä on siis käsityö- ja askartelusaksikokoelmani. Saksia piisaa taloudessamme kyllä muitakin. Osa saksistani on vasenkätisen. Sellainenhan minä olen.


Viime aikoina on tullut syötyä näitä vähän outoja herkkuja: wasabipähkinöitä ja kuivattuja inkiväärinpaloja. Miten sitä voikaan koukuttua vaikka mihin. Suuta polttaa, mutta inkivääriä on vain saatava lisää!

Kukitettu

Kotona on enemmän kukkia kuin aikoihin. 55 vuotta tulee mittariin huomenna. On ollut kaksikin s-päiväkekkeriä. Harvoin tulee kutsuttua kylään ihmisiä, joten olipas kiva tehdä se nyt. Kiitokset teille kaikille!

Uusia kuvia

Talvella ostamani pieni julistekuva pääsi nyt paikalleen. Makea väri-iloittelu. Meheviä kankaita. Kuva sopii mielestäni huoneeseeni, koska käsittelen täällä aika paljon kankaita. Ja rakastan värejä!

Toinen, isompi työ pitää näyttää vain viitteenomaisesti. Se on nimittäin viisi vuotta sitten eräässä amsterdamilaisessa taidenäyttelyssä olleesta öljyvärimaalauksesta otettu valokuvan suurennos. (Ettei siis syntyisi mitään tekijänoikeusloukkauksia. Nääs, kun kaikki hollantilaisethan intopinkeenä seuraavat millaisia kuvia minun blogissani on!) Kuvasuurennos onnistui mielestäni erinomaisesti. Tämä on s-päivälahja mieheltäni. Kuvan aiheena on tilkkupeitolla makoileva alaston nainen.

Kissojen ja koirien hautausmaalla

Teimme eilen lastenlasten kanssa kivan syksyisen kävelyn metsän keskellä sijaitsevalle kissojen ja koirien hautausmaalle.

Aivan ihastuttava paikka. Herkkä. Mykistävän suloinen suorastaan. Sinne on haudattu jäännökset monista rakkaista Makeista, Mursuista ja Oskuista. Siellä on myös muistomerkki eläinkokeiden uhreille. Liikuttavaa.

Mietiskelijätyttö kysyi ainakin kymmenen kertaa miksi kissat ja koirat ovat kuolleet. Aamulla herättyämme se oli jälleen hänen ensimmäinen kysymyksensä.

Nasukaulaliina

Eilen illalla katselin ihanaista Tyttö ja helmikorvakoru -elokuvaa telkasta ja neuloin samalla Tytylle kaulaliinaa.

Villalangat olen joskus saanut tyttäreltäni. Pienen pieniä keriä taisi olla kymmenkunta. Oikein ihananväristä lankaa, jota oli kiva neuloa isoilla bambupuikoilla.

Tänä iltana pohdin opiskeluihin liittyvää tehtävää ja päättelin neuleen lankoja. Ompelin kaulaliinaan pienen Nasu-merkin, jonka nappasin taannoin kierrätyskeskuksen tästä saa ottaa -laarista.

Ylemmässä valokuvassa kaulaliinan väri on lähempänä sitä miltä se näyttää luonnossa.

Onkohan tämä kaulaliina liian lyhyt? Onneksi jäi kaksi pientä kerää, joilla voin vielä jatkaa, jos tarpeen. Tänään nähdään, joten voin tarkistella.

Punaiset helmet

Sain yhtenä unettomana yön hetken idean: teen lankakerähelmet Tytylle (ja miksen itsellenikin?).

Eilen kaivoin punaisten lankojen varastoni esille ja tein testihelmet Tytylle (Poistettu kuva on aika suttuinen. Helmet näyttävät kyllä aika isoilta, joten ne voivat olla ihan liian isot 3 1/2-vuotiaalle!). Pitää nähdä toimiiko koko idea: virkattuun nauhaan on ommeltu kiinni kieriteltyjä pieniä lankakeriä. Jos homma toimii eli pienet lankakerät eivät lähde purkautumaan (esim. lapsen käytettyä helmiä parin viikon ajan), saatanpa innostua tekemään vastaavia lisääkin. Minulla on nimittäin lukematon määrä aivan pieniä lankakeriä, joista voisi mainiosti tehdä monivärisiä helmiä.

Jos homma ei toimi, testaan miten voin huovuttaa tuolla lailla tehdyt helmet. Huovutuksesta minulla ei ole kokemusta. Paitsi että olen tämän viikon aikana pessyt kuumalla vedellä ja saippualla kirpparilta ostamani kirjolapaset kolmeen kertaan saadakseni niistä itselleni sopivat. Ovat ne jo vähän kinttaantuneet.

5.10.
Sain kannustavaa kritiikkiä ja olin itsekriittinen ja tuunasin uusiksi tekemäni helmet. Pienensin lankakerähelmiä ja yhdistin ne uudella tavalla. Annoin helmet jo Tytylle. Kuva jäi ottamatta. Otan kuvan, kun seuraavan kerran tapaamme.